Kesä ja kirppikset

Minulle hyvin rakas ja tärkeä tapahtuma, Siivouspäivä, kuopattiin viime vuona. Tuo kaikille avoin myyntipäivä/tapahtuma oli mielestäni briljantti: kuka tahansa pystyi myymään ja ostamaan kirppisjuttuja vaikkapa lähipuistossa tai kadun kulmassa toukokuussa ja elokuussa ja oman myyntipisteen saattoi ilmoittaa tapahtuman sivuille. No, aikansa kutakin tietysti ja vapaaehtoisvoimin pyörinyt tapahtuma jaksaa toimia, kiitos vapaaehtoisten ja innokkaiden tekijöiden vain tietyn ajan. Tämän jälkeen tapahtuma hieman lässähtää ja into laantuu.

Siivouspäivä ilmoitti, että ajat ovat muuttuneet ja nykyään kaupungissa järjestäydytään oma-aloitteisesti ja erillistä järjestäjätahoa ei tarvita. Ehkä ei, mutta omalla kaupunginalueella ei ainakaan vielä ole putkahtanut uutta pihakirppispäivää. Ehkä pitäisi itse olla aloitteellinen!

Onneksi pääsin tänäkin vuonna ystäväni pihapiiriin myymään viime viikonloppuna, kun Helsingissä järjestettiin monissa kaupunginosissa omia kirppispäiviä. Pihakirppiksiä oli ainakin Kumpulassa, Arabian rannassa, Vallilassa ja Jätkäsaaressa.

Innostuin myös varaamaan myyntipöydän Vallilan Bella-kirppikseltä. Myin ensimmäistä kertaa viime syksynä tuolla ja myyntijakso oli oikein menestys! Nyt tavaraa on vähemmän kaapeissa pyörimässä, mutta kyllä sain kasattua jälleen ihan hyvän setin myyntipöytää varten.

Olen myös myynyt Vintedin kautta vähän vaatteita ja erityisesti koruja. Olen tähän mennessä löytänyt jo 57 rintakorulle uuden kodin! Yli neljännes kokoelmasta on siis lähtenyt, mutta onhan noita koruja silti ihan kunnon setti edelleen. Ja onhan tuossa muutama uusikin rintakoru löytynyt kirppiksiltä.

Kesää kohden on hauska bongailla myös maakunnissa järjestettäviä rompetoreja ja muita kirppistapahtumia. Ehkä tänä vuonna pääsen vihdoin Loimaan rompepäiville, ehkä.

Viherkasvijuttuja

Viime vuonna en tainnut päivittää täällä blogissa laisinkaan viherkasvien kuulumisia. Syy saattoi olla se, että en hankkinut yhtä ainutta kukkaruukkua kirppikseltä tai viherkasvia myöskään. Jokunen vuosi sitten keräsin todella tarmokkaasti Arabian SN- ja SL-ruukkuja ja sitten tajusin, että ruukkuja on kasassa jo aikamoinen armeija.

Viime vuonna myin muutamia ruukkuja eteenpäin ja pidin tiukkaa linjaa kasvihankinnoissa. Tänä keväänä päätin leikata isosta kumipuusta oksia, eli sain kuin vahingossa pistokkaita. Heitin lopulta bioroskiin monen monta vuotta kasvaneenvärinokkosen, koska en enää jaksa uudistaa kasvia. Olisin halunnut värinokkosesta puumaisen, mutta en koskaan löytänyt tarpeeksi yksinkertaista ohjetta, miten kasvista saisi tuollaisen.

Edelleen juorut leikkelen joka vuosi vähintään pari kertaa, mutta muuten kannatan enemmän kasveja, mitä ei tarvitse uudistaa (en tiedä, onko tämä oikea termi), vaan pelkkä leikkaaminen riittää. Talvella kasveille loimottaa muutama kasvivalo ja tänä keväänä muistin lannoittaa kasvit hyvissä ajoin. Nyt lähes kaikki yksilöt ovat yllättävän hyvässä jamassa. 

Vaikein kasveistani on hienohelma. Tuo tyyppi on tänä keväänä erityisen pörheä. Odotan romahdusta. Se tapahtuu joka ikinen vuosi. Tämä kasvi on nimensä veroinen – hän on ainoa, jonka otin jopa mökille mukaan eräänä kesälomana, koska tyyppi oli ottanut jostakin syystä nokkiinsa niin pahasti, että oli kuolonkorinoissa. Nyt on kukoistuksen aika, katsotaan, miten pitkään putki mahtaa jatkua. Putkesta tuli mieleen, että hienohelma on todellinen juoppo. Kasvi imee vettä aivan valtavasti ja toki etelän puoleisella ikkunalaudalla nesteen kulutus on suurta.

Kuumalta ikkunalaudalta siirsin hieman syrjään jo tuoksupelargonian. Tämäkin on myös tällä hetkellä yllättävän kookas. Kasvin lehdet tuoksuvat todella huumaavalta. Tämä ei taida kukkia, tai ainakaan minulla kyseinen kasvi ei ole koskaan kukkinut.

Keittiön hyllyllä on oleillut jo vuosia anopinhammas ja kultaköynnös. Yksi kumipuun poikasista pääsi samalle hyllylle. Suunnittelen ruukkujen vaihtoa vielä, mutta katsotaan tapahtuuko tuo vielä tänä vuonna tai sitten ensi keväänä.

Olohuoneen toisella kukkapöydällä näkyy syy tähän postaukseen: en voinut vastustaa täysin ehjää matalaa Arabian SL-ruukkua Mankkaan Akseli-kirppiksellä. Ruukku ei ollut ilmainen, 20 euroa, mutta tuota mallia näkee sen verran harvoin, että päätin törsätä. Istutan tuohon vielä tällä hetkellä ylemmällä tasolla  majailevan posliinikukan (nyt en muista, mikä posliinikukka tarkemmin tuo edes on).

Apostolinmiekka on puskenut tänä keväänä jopa kolme kukkavartta! Nyt odottelen, jaksaako kasvi todella kukkia kolmen varren verran. Kasvi on suorastaan kummallinen; kukinta kestää vain muutaman tunnin. Kirjoitin tarkemmin apostolinmiekasta täällä.

Pidetään peukkuja, että hyvä onni jatkuu rakkaiden kasvieni kanssa tänäkin vuonna. 

Trendikäs (?) valaisin

Olohuoneen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä tuppaa varsinkin talviaikaan olemaan hämärää. Meillä on toki kattovalaisin, mitä pidetään päällä välillä, mutta useammin olohuonetta valaistaan monien kohdevalaisimien avulla. Tässä taloudessa ei arvosteta liian kirkkaana loimottavaa yleisvaloa, se suorastaan ahdistaa. Parempi monta pientä valonlähdettä kuin yksi iso. Myös valonvärillä ja teholla on väliä.

Havahduin vasta vähän aikaa sitten, että kas, pöytävalaisimia löytyy myös johdottomia – kätevää. Näin varmaankin Instagramissa ensimmäisen kerran Verner Pantonen suunnitteleman uudenaikaisen Flowerpot-pöytävalaisimen. Tämä ladattava malli on versio 1960-luvun valaisimesta. Flowerpotit ovat siis uustuotantoa ja ne myydään tanskalaisen &Tradition-merkin alla.

Valaisimesta sanotaan Finnish Design Shopin sivuilla näin: &Traditionin johdoton Flowerpot VP9 -pöytävalaisin on kannettava versio ikonisesta Verner Pantonin suunnittelemasta Flowerpot-pöytävalaisimesta. Iloisen pyöreä Flowerpot-valaisin syntyi 60-luvun Flower Power -aikakauden inspiroimana (...) Flowerpot-valaisimen siluetti syntyy kahdesta erikokoisesta puolipallosta, joiden välistä valo heijastuu pehmeästi. 

Ihastuin siis ajatukseen kätevästi liikuteltavasta pöytävalaisimesta. Tori.fi:ssä näkyi muutamia yksilöitä, mutta lähes samaan hintaan kuin uusia. Uusia on tällä hetkellä tarjolla vaikka mitä herkullisia värejä! No, kuten kuvasta näkyy, en hankkinut valaisinta herkullisessa värissä, vaan luotin jälleen Vintedin voimaan. Sieltä löytyi hieman tylsän musta, mutta ehdottomasti erittäin käyttökelpoinen Flowerpot 80 eurolla. Valaisimen myi tanskalainen henkilö ja esineessä on muutama pieni kauneusvirhe, mutta se ei menoa haittaa.

Erityisesti ensi syksynä tämä pääsee tositoimiin. Nyt kevätvalon tulviessa sisään, ei tälle ole vielä ollut juurikaan tarvetta. Todella kätevä tämä on ja valaisimesta tuleva valo on ihanan pehmeää. Tässä on kolme voimakkuusastetta ja valaisinta siis ladataan USB-johdolla.

Katsotaan, miten tämä kestää aikaa. Juuri nyt, tämä on varsin trendikäs, mutta haluan uskoa, että ns. vanha klassikko kestää hyvin tuleviakin vuosikymmeniä.