Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailuvälineet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailuvälineet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. lokakuuta 2016

Tukholman tuliaiset

Tukholman reissu sujui edellisviikolla mitä parhaiten. Osittain samoja paikkoja ja seutuja kiertelimme tälläkin kertaa kuin vappuna 2015. Majoituspaikkana toimi ketjuhotelli Scandic Malmen Södermalmilla  viime kerran asuntosäätö oli liian hyvin muistissa, eli päätimme ottaa rennosti ja päädyimme hotelliin. Asunnot ovat usein persoonallisempia ja aikataulullisesti joustavampia, mutta kyllä laadukas hotelliaamiainen on parhaimmillaan ihan parasta (Scandic Malmenille plussaa kiitettävästä luomuruokatarjonnasta)!




Ekana päivänä lähdimme heti kävellen Södermalmin putiikkien ja kirppiksien kimppuun. Jo klassikoksi muodostuneelta Nytorgetin Stockholms Stadsmissionin kirpputorilta nappasin matkaani kuitenkin vain yhden tarjottimen. Englantilainen Worcester Ware -tarjotin oli toki mieluinen löytö viidellä eurolla, mutta paikasta on löytynyt edellisillä kerroilla sellaisia helmiä, että odotukset olivat melko korkealla, myönnettäköön. Vaatteita ja kenkiä ihastelin, mutta erityisesti kenkien kanssa tuntui olevan huonoa tuuria tällä kertaa: kaikki sovittamani kengät olivat liian suuria (ehkä kengännumero 35 on vähän hankala välillä).



Stadsmissionin ikkunassa koreili parit kenkäihanuudet. Harvemmin Suomessa kirpparin ikkunassa näkee 50 eurolla YSL:n tai Louboutinin korkokenkiä! Huh.




Nytorgetin nurkilla on vaikka mitä söpöjä putiikkeja ja hyvä valikoima vintagevaateliikkeitä. Pidemmän tovin vietin miesten Ritz Vintage Clothingissa lähinnä makutuomarina. Ritzin lähellä majailee myös muun muassa Södra Skattkammaren, oikea herkkuliike. Kyseessä on laadukasta vintagea myyvä putiikki. Ihastelin astioita ja kaikkia ihania teak-huonekaluja, mutta tyydyin vain katselemaan. Samaiselta kadulta (Bondegatan) löytyvä naisten vintage-vaatteisiin erikoistunut Lisa Larsson Second Hand oli pullollaan todella kauniita asuja, mutta yhtään täydellistä yksilöä ei osunut kohdalle, eli kukkaron nyörit pysyivät kiinni.


Punaiselta ristiltä tarttui mukaani lasinen karahvi 3,50 eurolla. Vesikarahvia minulla Helsingissä ei ole, eli tämä käyttöesine tulee tarpeeseen. Voi olla, että kaadin on Ikeaa tai vastaavaa. Jos joku tietää kannun alkuperästä, kertokaa ihmeessä.


Taistelin itseni kanssa myös tällaisen ihanan nahkalaukun äärellä. En kuitenkaan sortunut. Tämä laukkukaunokainen olisi maksanut noin 25 euroa. Täytyy kyllä myöntää, että aina kun näen tämän laukun kuvassa, tulee mieleen että ehkä olisi sittenkin pitänyt vain törsätä.

Toisena matkapäivänä tapahtui pienoinen kirppismoka. En ollut selvästikään googlaillut tarpeeksi hyvin Tukholman Vårgbergissa sijaitsevaa Loppmarknadenia, koska paikka oli pettymys. Tila oli kyllä suht suuri, mutta myyjiä oli suht vähän tavallisena keskiviikkopäivänä ja iso osa myytävästä tavarasta oli uutta krääsää. Kivojakin juttuja paikassa oli esillä ja saatavilla, mutta hinnat olivat aikamoisia. Voi olla, että viikonloppuna paikka on kiinnostavampi, mutta minulle tämä vierailukohde ei kyllä ollut paras mahdollinen tapa viettää lomapäivää...

Onneksi samaisen päivän Moderna museetin ja Nordiska museetin visiitit eivät tuottaneet minkäänlaista pettymystä, vaan esimerkiksi Nordiska museetin korunäyttely pullisteli kaikkea lumoavaa ja tuijotin koruaarteita aivan innoissani.



Kävimme myös Stockholms Stadsmissionin Remake-liikkeessä, missä hyödynnetään ylijäämätekstiiliä ja designataan vaatteita käytetyistä materiaaleista. Ihastuin mustaan neulepipoon ja Remake-liikkeen ideaan ja halusin kannattaa liikettä, vaikka pipo ei aivan kirppishintoihin menekään (25 euroa). Pipo on muuten aivan loistava! Materiaali on ohutta, ei kutittavaa ja lämmintä. Myöskään hiukset eivät lättäänny aivan totaalisesti tämän pipomallin kanssa.


Kolmas matkapäivä pyhitettiin taas Södermalmin secondhand-liikkeille ja kirppiksille. Jo pitkään toiminut Beyond Retro on niin sanotusti takuuvarma, mutta aika kallis.

Itse etsin erityisesti jotakin hauskaa 60-luku-teemaisiin juhliin ja käytin lopulta polyesterimekkoon 30 euroa. Harvemmin hankin ns. yksiä juhlia varten mitään näin kallista, mutta mekko on sen verran hauska ja istui juhlien teemaan + päälleni sen verran hyvin, että pulitin vähän enemmän rahaa kuin yleensä kirppisvaatteisiin. Ehkä hieman ärsyttävää on se, että mekossa oli kaksikin tahraa, pari pientä virhettä kankaassa ja yksi puuttuva kiinnityshakanen, mutta näistä virheistä huolimatta, en saanut kruunuakaan alennusta mekosta.



Södermalmin Hornsgatanilla on myös oikea keskittymä laadukkaita second hand -puoteja. Iso osa liikkeistä on hintavia, mutta niiden tarjonta on myös todella priimaa. Jos etsii merkkivaatteita tai valmiiksi valikoituja, selkeitä liikettä, ovat esim. Filippa K Second Hand ja Judits Second Hand oivia valintoja.



Samaiselta kadulta löytyvät myös Myrorna (Pelastusarmeija) ja yksi Stockholms Stadsmissionin ja Punaisen ristin kirppari. Ainoastaan Stadsmissionilta löytyi jotakin: mustapäiset pikkulusikat kahdella eurolla. Nyt minulla alkaa kyllä olla aika paljon tämän kaltaisia pikkulusikoita, eli täytyy vähän katsella tarkemmin koko kasaa ja kenties karsia. Näin näitä samaisia pikkulusikkoja myös eri second hand -liikkeissä ja aika paljon suurempi summa hintalapussa näkyi olevan, kuin tuo pari euroa.


Viimeinen kohde oli minulle uusi Slussenin Emmaus. Ja huh, tällä kertaa juuri tämä paikka oli kyllä potin voittaja! Rekeissä roikkui vaikka mitä kiinnostavia vaatteita, osa kalliilla ja osa kirppishinnoilla.

Harmi, että aika kävi vähiin vaatteiden sovitteluun, eli päädyin taistelemaan itseni kanssa pienen astiahyllyn äärellä. Olen miettinyt jo aikaisemmin, että minun ei pitäisi haksahtaa Arabian ns. puhalluskoristeisiin 60-70-luvun kuppeihin. Ja, kuinkas kävikään. Lyhyen, mutta kiivaan kamppailun tulos, oli sortuminen. Kannoin neljä kuppia ja lautasta Suomeen mukanani. Yksi kuppipari maksoi alle 6 euroa.



Tällainen reissupostaus tällä erää. Aivan kaikkia kierrettyjä paikkoja en muistanut laittaa ylös, mutta voin lämpimästi suositella Södermalmin koluamista, jos kirppisshoppailu innostaa.

Loppuun vähän vielä yleisiä fiiliskuvia ja ikkunashoppailumatskua. On se Tukholma aina yhtä ihana!




sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Vierailulla Pimeessä vintissä

Pimeen vintin päärakennus, Paattinen.
Ajelemme aina silloin tällöin Turusta Satakuntaan ja Paattisten kohdalla silmiini on pistänyt jo jonkin aikaa Pimee vintti -nimisen paikan kyltit. Mielessäni olen nähnyt hieman ristiriitaisesti joko jonkinlaisen totaalisen sekasortoisen osto- ja myyntiliikkeen tai sitten törkyhintaisia tuotteita pullollaan olevan tunkkaisen torpan. Kumpikin skenaario meni kutakuinkin pieleen; paikka on tunnelmallinen, kaunis ja viehättävä.

Vanhempaa Rörstrandia olisi löytynyt kokonainen astiasto.

Wärtsilän/Finelin emalimukeja.


Toki hinnoittelu on korkeampi kuin ns. tavallisilla kirppiksillä, mutta siihen on syynsä. Kaikki tavara on valikoitua ja harkittua. Varsinkin päärakennus on sisustettu kauniisti vanhaa kunnioittaen ja esillä olevat tavarat pääsevät oikeuksiinsa.




Myös pihapiiri antoi parastaan: loppukesän valossa ulkokalusteet näyttivät ihanilta! Minulle tuo paikka kiteytyy sanaan idylli.



Vanhan tallin sisältä löytyi lisää tavaraa. Kiireen vuoksi en ehtinyt katsella kunnolla kaikkea, mutta tuolta olisi varmasti löytynyt useampi kiva vaate. Joitakin Kilta-astioita oli tallin puolella ja voitte arvata riemun, kun hyllyssä nökötti kannellinen korkeampi purkki. Tuntuu, että juuri tuon kokoista purkkia ei ole näkynyt sitten viime kesän, kun jätin hyllyyn yhden sopuhintaisen yksilön jossakin mielenhäiriössä. 12 euron hinta oli positiivinen yllätys.




Kilta-perheeni uusin jäsen.
Pimeen vintin jälkeen matka jatkui kohti Poria. Sain Euran kohdalla "luvan" pistäytyä Kirputon-kirpparilla 10 minuutin ajan. Voitte arvata, aiheuttiko aikarajoitus pientä hampaiden kiristelyä...No, onneksi Kirputon ei ole valtava ja ehdin juosta loosit läpi noin 13 minuutissa. Mukaani nappasin hyöteiskorun ja hopeanvärisen riipuksen. Tuo riipus on saattanut olla jonkun lehden lukijalahja tms.

Mustapäisen lusikan hankin Facebookin retroryhmästä kahdella eurolla. Rehab on siis päättynyt, mutta yritän olla harkitsevaisempi joka tapauksessa kirppisostosten suhteen. Onneksi Siivouspäivä sujui kohdallani hyvin ja tämän päiväisen Henrikin pihakirppiksen myynti oli positiivinen yllätys, eli olen sentään päässyt vähän vanhastakin tavarasta eroon.

perjantai 24. lokakuuta 2014

(Kirppis)retki Saloon

Eräs syksyinen lauantai suuntasin Salon kirppiksille ystäväni kanssa. Kirppisorientoituneelle kaverilleni retki oli ensimmäinen ja lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin, koska tarkoituksena oli koluta useampi paikka.

Ensimmäinen etappi oli tuttu Suurkirppis. Kiersimme tarkkaavaisesti koko kirppiksen hylly hyllyltä ja keräilimme ostoskoriin estoitta kaikkea kivaa. Vilkaisin tunnin kiertelyn jälkeen kelloani ja ajattelin mielessäni, että suht pian olisi aika siirtyä seuraavan paikkaan. Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, tajusin että olimme todellakin viettäneet melkein kaksi tuntia tuolla! Eipä ollut ihme, että loppupuolella kiertelyä alkoi jo nälkäkin painaa päälle...

No, Suurkirppikseltä jäi käteen iso Säästöpankin elefanttilipas, messinkinen pähkinänsärkijä (pähkinän mallinen!), kolme Sorsakosken ruokalusikkaa ja viskoosihousut.


Fanttiperhe kokonaisuudessaan. Nämä lippaat ovat enemmänkin keräilytuotteita – eihän näillä mitään koristetta kummempaa funktiota ole.

Vielä en ole päässyt testaamaan, toimiiko tuo särkijä, mutta ainakin se on todella päheän näköinen, jos ei muuta.

Hackmanin Sorsakoski-merkinnällä varustetut lusikat.



Ruusukuvioiset viskoosihousut mietityttivät sovituskopissa, mutta olen nyt jälkeenpäin vakuuttunut näiden kesähousujen mahtavuudesta. Housut on varmasti tarkoitettu pohjemittaisiksi, mutta minulle ne ovat juuri sopivasti juuri nilkkapituiset (lyhyen ihmisen etuja?).



Intensiivisen ensimmäisen kirpparivierailun jälkeen kävimme nopeasti vilkaisemassa Fidan tilalle tulleen liikkeen (en muista nimeä), mutta en löytänyt paikasta tällä kertaa mitään sykähdyttävää.

Viimeiseksi kohteeksi jäi keskustan Aarresaari. Päädyin hankkimaan lopulta ruskeamustan Kilta-tarjoiluvadin, vaikka olin keräillyt koriin vähän muutakin. Todella hyväkuntoinen, mutta hitusen kallis (omaan makuuni) astia vei kuitenkin lopulta voiton. En muistanut kuvata vatia, mutta kyseessä on vadeista kapeampi malli. Kiltakokoelmani kasvoi siis (vaihteeksi) yhdellä uudella osalla.

Retkipäivä oli mitä onnistunein! Ainoastaan  aika loppui hieman kesken. Ensi kerralla auto starttaa vielä aikaisemmin tai sitten ei pidä intoutua kiertelemään ensimmäisessä kohteessa kahta tuntia.

torstai 2. lokakuuta 2014

Sävy sävyyn

Yhden rankan kirppisviikonlopun tuloksena kasaantui kotiini keskenään sävytetty ja harmoninen kokoelma tavaroita. Punavalkoisuus, metalli, sydämet ja punainen olivat päivän sana.

Kaikki löydetyt esineet olivat kohtuullisen hintaisia, suurin osa jopa halpoja. Esimerkiksi suomalainen teräskahvipannu irtosi neljällä eurolla Kaarinan Ykköstien kirpputorilta. Tuntuu, että tällä hetkellä kirppishinnoittelun nousukautta elävät juuri tällaiset pannut ja siksi tartuinkin tähän yksilöön hanakasti. Pannussa on myös hyvin samanlainen muotokieli kuin suuresti rakastamassani Iso Pehtoorissa.




Kookas peltirasia löytyi myöskin Kaarinasta, Kirppis-maailmasta. Purkin sisus on hyvässä jamassa ja rasiaa ei ole varmaankaan käytetty paljon. Sinne voisi laittaa jopa joulupipareita – jos niitä siis leipoisi.



Hackmanin Sarja 6000 -ruokailuvälineet tuntuvat juuri nyt olevan myös kuumaa kamaa. Sorsakoski-nimellä liikkuvat aterimet viittaavat tehdaspaikkakuntaan, ei suunnittelijaan niin kuin joskus luulin. Nämä lusikat ovat enemmänkin tarjoilulusikoita, sen verran suurikokoisia ne ovat. Lusikat ovat Ykköstien kirpparilta, kuten myös kaksi valkoista Kilta-lautasta.



Tämä pallokoru löytyi puolestaan Yliopistonkadun Art + designista. Käyn harvoin tuolla, vaikka paikka on pullollaan kaikkea ihanaa – mutta kallista. Olin suorastaan yllättynyt, että 1960-lukulainen metallipallo hapsulla maksoi vain 18 euroa. Koru muistuttaa myös huomattavan paljon Istanbulissa kuolaamiani hopeisia perinnekoruja.

Toinen korulöytö on elokuulta, mutta en ole muistanut kuvata sormusta aikaisemmin. Tämä metallisormus on myös 1960-luvulta (ainakin myyjän mukaan) ja se löytyi Helsingistä Aleksis Kiven kadun ulkokirppikseltä.

Peltitarjotin sydänkuosilla lähti matkaan aika heppoisin perustein: se oli ihana ja halpa. Tarjottimen pohjassa oleva tarra kertoo valmistusmaaksi Unkarin.