Talvea kohti [Burberryn duffeli ja parit nahkakengät]

Nyt talven kynnyksellä huomaan miettiväni, että mahtaako tänä vuonna tulla talvea laisinkaan? Viime vuosi (ja alkuvuoden kuukaudet) olivat siitä tympeät, että Etelä-Suomessa ei ollut talvea ollenkaan. Ikuinen marraskuu vain jatkui ja jatkui. Pakkasta ei ollut lähes ollenkaan ja lumi tuli lähinnä loskana ja räntänä.

Jos sama kohtalo toistuu, olen jo valmiiksi ahdistunut aiheesta. Ilmastossa on tapahtunut jotain todella poikkeavaa ja todella lyhyessä ajassa! Tuntuu erikoiselta, että marraskuussa mittari kipuaa 15 asteeseen ja tammikuussa eivät pakkaset pauku. Elintavat ja -olosuhteet eivät kuitenkaan tunnu muuttuvan juuri lainkaan. Yksi harmillinen puoli ilmaston lämpenemisessä on se, että kun lunta ei ole, pimeä vuodenaika vyöryy toden teolla päälle.   

Itse nautin eniten lämpimistä kuukausista, mutta huomaan kaipaavani myös talvea. Kun pakkanen kiristyy, ilma usein myös kirkastuu. Kyllähän villapaidat ja -sukat ovat ihan tavallinen talvivaate – nyt nekin vain odottavat kaapissa. Kaapissa odottaa myös yksi uusi talvitakki. Löysin juuri ennen koronan alkua aikamoisen klassikon Iso Robertinkadun Fidasta. 

Kyseessä on englantilaisen Burberryn villakangas-duffeli. Hinta ei ollut aivan halpa, mutta täysin toisenlaisella tasoilla kuin uusissa vastaavissa. Maksoin takista 55 euroa. Toki, jos takki on feikki, on hinta törkeä, enkä missään nimessä halua kannattaa piraattiteollisuutta, mutta olen lähes varma, että kyseessä on ihan aito takki. Mahtavaa olisi ollut löytää aidosti vanha duffeli, mutta kyllä tämä vähän uudempikin versio kelpaa. Rakastan näitä nappeja yli kaiken. Nämä ovat "vain" imitaatio hampaista, joita aikoinaan tällaiset napit taisivat olla. Ehkä ihan hyvä niin.

Takki on 80 % villaa ja 20 % polyamidia ja sen pintaan oli muodostunut hitunen nukkaa. Löysin kuitenkin aivan vastikään 0,50 eurolla Nihtisillan kierrätyskeskuksesta aivan loistavan vaateharjan. Kun takin harjasi, tuli pinnasta kuin uusi. Tällainen kapine on vähemmän kuluttava vaihtoehto nukkaleikkurille, mikä toki minulta myös löytyy. Ostan ihan huoletta villavaatteita, jos ne ovat 100 % villaa, kun tiedän, että oikealla käsittelyllä, nukan saa vaatteen pinnasta pois ja vaatteesta tulee kuin uusi! Onneksi tämän takin polyamidi ei sekoittanut kuvioita, vaan pinta oli todella helppo huoltaa ja nukka lähti onnellisesti pois. 

Harja tehosi aivan todella hyvin myös puolisoni alpakkavillaiseen muhkeaan kaulahuiviin. Hyvä löytö siis!

Parit talvikengät ovat myös jääneet jo yli vuoden takaa roikkumaan. Nämä nilkkurit löytyivät aikoinaan Järvenpään Helmi-kirppikseltä 8 eurolla (nahkaa). Kengät ovat aikamoisen ysärit, mutta en voinut vastustaa tismalleen oikean kokoisia myös liukkaalla kelillä toimivia suomalaisia nahkakenkiä.

Toiset esittelemättä jääneet kengät ovat nämä 4,50 euron nahkaiset nyörikengät Hyvinkään Tingi ja tongi -kirpparilta. Kyseessä on suomalaiset Aaltonen-kenkämerkin hieman vilijonkkamaiset nilkkurit. Molemmat kengät ovat jalassa varsin istuvat. Nyt pitäisi tosin korkolaput huollattaa näihin nyörikenkiin.

Oikein mukavaa alkavaa uutta viikkoa! Palataan kirppisjuttuihin jälleen pian!

Alkuvuoden kirppislöytöjä

Jotenkin sitä aina uuden vuoden alussa miettii, että tavaroita ei ainakaan raahaa edellistä vuotta enemmän kotiin kirppareilta ja sitten löytää itsensä kirppikseltä ja huomaa, että käsillä on vaikka mitä mahtavuuksia. Tämä siis alustuksena alkuvuonna tekemiini löytöihin. Ainakin vaatteita on tullut jälleen vastaan vähän liiankin runsaasti.

Tavarapuolella ollaan turvallisilla vesillä. Siniset Kilta-lautaset löytyivät Salon Second hand marketista yhteensä kympillä – ei siis aivan ilmaiseksi, mutta lautaset ovat todella hyväkuntoiset ja vielä sellaista kokoa, mitä minulla ei aivan valtavasti vielä ole.

Pienoinen lipsahdus, mistä kirjoitin jo viime postauksessa, ovat Kaj Franckin suunnittelemat Scandia-aterimet. Olen näitä "raidallisia" ottimia ihaillut jo pitkään, mutta tähän asti olen puhunut itselleni järkeä. Nyt järkipuhe ei enää auttanut, vaan olen selvästi keräilymoodissa. Nämä aterimet ovat lapsuudestani tuttuja: söin aamupuuron tämän sarjan lusikalla niin kauan kuin muistan. Mummuni luona näitä Scandioita ainakin oli myös.

Hackman aloitti Scandioiden uustuotannon pari vuotta sitten. Olin hetkellisesti innostunut näitä jopa uutena ostamaan, kunnes mietin taas tarkemmin asiaa. Ei, keräilen mieluummin pikku hiljaa vanhoja ottimia, jotka ovat aikoinaan valmistettu Suomessa ja noudattavat Franckin alkuperäistä suunnittelutyötä.

Ja sitten ne vaatteet. Ihan ykkössuosikkini alkuvuoden löydöistä on todellinen perusvaate: mustavalkoraidallinen college-paita. Paita on ihanan pehmeä ja se on 100%:sta puuvillaa. Kyseessä on Ralph Laurenin joku 'halvempi' alamerkki. Paita löytyi Töölöntorin Relovesta 18 eurolla.

Toinen raidallinen löytö on suomalainen paksuraitainen takki. Tätä aion pitää kevättakkina, vaikka vaate voisi olla paitakin/tunika. Minulle tuo on passelin kokoinen, kun alla on vähän vaatetta. Takki on aika retro, mutta eihän se mitään. Vaate ei muuten ole Marimekkoa tai Vuokkoa, vaikka ulkomuoto voisi vihjata siihen suuntaan. Tämä löytyi Mäkelänkadun Emmauksesta, kun kaikki vaatteet olivat 50%:n alessa. Hinnaksi jäi naurettavat 2,25 euroa.

Emmauksesta löytyi myös Järvisilkin mustavalkoinen liivi. Ystäväni on suuri Järvisilkin fani ja tarjosin hänelle ensin tätä liiviä, mutta lopulta vaate jäi minulle. Liivi on ehkä hitusen liian Aasia-vibainen, mutta oikealla tavalla yhdistettynä tuo pääsee varmasti käyttöön. Silkkiliivi maksoi 2 euroa. Samasta paikasta nappasin matkaani myös More & More -merkin hameen 1,75 eurolla. Hame ei ihan mene omaan ajatukseeni siitä, millaisia vaatteita tulisi hankkia käytettynä (uudehko ketjuliikevaate), mutta hame on sen verran laadukkaan oloinen ja monikäyttöinen, että päätin venyttää hankintaperiaatteitani – ja teinhän niin myös mustavalkoisen paidan kohdalla.

Kårenin kirppiksellä myymisen lisäksi vilkuilin tietysti myös muiden myyjien pöytiin. Tätä on todella vaikea välttää, kun on itse myymässä ja houkutuksia on niin lähellä ja niin paljon.

Oikeastaan kirppismyyntitapahtumia varten hankin Kårenilta nipun rautalankahenkareita 2 eurolla. Nyt ei tarvitse enää niputtaa vaatteita parille henkarille kotona, kun on myyntihommia tiedossa. Henkareille oli käyttöä myös Kårenilla. Sain muuten mukavasti tavaraa kiertoon varsinkin vaatteita, eli myyntihommat sujuivat kivasti.

Sittenhän hankin heti tietysti uusia vaatteita tilalle, heh. Todella 90-lukulainen kukkamekko löytyi vastapäiseltä myyjältä 2 eurolla. Mekossa on hauskat taaksesolmittavat nauhat. Tämä tapaus on todellinen aikamatka – nyt vain kesää odottelemaan, niin pääsen testaamaan mekkoa tositoimissa. Toinen mekkolöytö Kårenilta on viskoosinen hihaton tapaus. Tykkään tämän värityksestä erityisesti. Tämäkin vaate maksoi 2 euroa.

Turun Kaskenkadulla on avannut Kasken kirppis. Suurin osa myytävästä tavarasta on vaatteita ja vielä uudehkoja vaatteita. Kirppis ei ehkä ole tuleva lempipaikkani, mutta kuten niin usein kirppiksillä, vastaan tuli yksi positiivinen poikkeus: super lämpimät suomalaiset Aaltosen talvikengät. Nämä nyörikengät ovat mielestäni todella kivat. Nyt tosin pakkaset taitavat olla jo melkein ohi tältä talvelta ainakin täällä etelässä, eli lämpimille karvavuorikengille on enemmän käyttöä ensi talvena.

Kengät maksoivat 6,90 euroa. Vahasin nuo ja nyt ne näyttävät mielestäni todella hyviltä. Kengissä on hauska kullan värinen yksityiskohta.

Oletteko tehneet hyviä löytöjä alkuvuonna kirppiksiltä?

Mukavaa helmikuun loppua, kevättä kohti mennään!

Ihmeellinen valoilmiö + kenkiä ja helyjä

Sunnuntaina paistoi aurinko jopa Turussa. Kyllä. Ihan täydeltä taivaalta ja pitkään. Ei mitään pientä valonpilkahdusta pilviverhon välistä, vaan rehellistä, kovaa paistattelua. Nappasin kameran ja listan kuvaamattomista kirppislöydöistä käteeni. Tässä kuvaussession ensimmäinen osuus: parit kengät ja korut.

Syys–lokakuulta on jäänyt roikkumaan Facebookin Vintage-vaatteiden kirppikseltä hankkimani Aaltosen Solena-merkkiset peep toe -korkkarit. Minulla on saman merkin kenkiä useampia ja näissä on ihan todella hyvä lesti. Kengät eivät ole esittäytyneet vielä kertaakaan (julkisesti) jalassani. Ne odottavat kesää.

 

Ja sitten...törsäsin Minna Parikan suunnittelemiin piparkakkureunaisiin nilkkureihin tavallista isomman summan rahaa samaisella FB-kirppiksellä. Mutta kyllä se oli sen arvoista! Katsokaa näitä kaunokaisia.

 

Haaveilen siitä, että joku kaunis päivä törmään kirpparilla Parikan kenkiin kirppishinnoin. Ja koossa 35 tai 36. Nämä nilkkurit ovat vuoden 2008 paikkeilta ja kyseessä on Minna Parikan oriveteläiselle Mantereen kenkätehtaalle tekemä yhteistyömallisto. Kengät ovat avainlipputuote ja nämä nahkakengät ovat todellakin valmistettu Suomessa suomalaiseen ilmastoon. Myös koron maltillinen korkeus ja kengän väri, kielii suomalaisesta tylsämielisyydestä käytännöllisyydestä.

Kuolaan aina tasaisin väliajoin Parikan kenkiä, mutta vielä en ole sijoittanut näihin wau-kenkiin. Omat suosikkini eivät ole jo klassikoksi muodostuneet "sydänkengät", vaan kaikki kissan, pupun tai hiiren korvilla somistetut jalkineet innostavat minua. (Myönnettäköön, että äsken kävin katselemassa näitä kenkiä alessa ja kyllä nämäkin ihan minulle kävisivät..)

Kenkien hamstraamisen (ja laukkujen ja astioiden ja vaatteiden..ja..ja...ja) lisäksi olen erikoistunut koruihin. Taidokkaasti puulle maalattu venäläinen hevosrintaneula, Kalevalakorun Hattulan lintu ja bullterrieri-pinssi ovat kaikki peräisin FB-kirppiksiltä.

Koruista päätellen, olen myös eläinrakas.

Mustavalkoista

Marraskuun harmaudessa on hyvä huomata, että suurin osa kirppislöydöistäni on melkein yhtä värittömiä kuin tuo ulkona vallitseva synkkyys. No, musta on yksi lempiväreistäni, eli on aika luonnollista, että osa ostoksista liikkuu tällä skaalalla.

Varsinkin mustia, löysiä vaatteita on melkeinpä mahdoton saada  kuvattua minä hyvänsä vuodenaikana, mutta tämän hetkinen valotilanne tekee asian melkein mahdottomaksi.

Tämä putousmainen trikootakki löytyi loistoreissulta Mynämäelle. Vaate on oikeasti sysimusta, mutta kuvassa olen vaalentanut sitä, jotta vaatteen muoto tulisi jotenkin esiin. Takin niskalapussa lukee Express, ihan tuntematon vaatemerkki minulle (googlettelun tuloksella sanoisin, että kyseessä on yhdysvaltalainen ketjuliike). 

Kilta-munakuppi oli iloinen yllätys viime viikkoiselta Pelastusarmeijan käynniltä. Näitä munakuppeja minulle on vasta kaksi, eli olin erittäin tyytyväinen törmätessäni tähän yksilöön. Ja se on vielä valkoinen! Muumipussukan ostin puolestani uudelta harrastuskentältäni, eli Facebook-kirppisten ihmeellisestä maailmasta. Pussi on itse asiassa käyttämätön. Vielä en ole päättänyt annanko sen lahjaksi. Todennäköisesti lahjon itseäni tällä kertaa...

Perusvaatteita, perusvaatteita. Tällaisia tuntuu turhalta edes esitellä täällä, mutta ehkä tässä on ideana se, että haluan kertoa käytettyjen vaatteiden ilosanomaa. Tämä Kierrätyskeijuvuosi on opettanut vähintään sen, että oikeastaan kaiken tarvittavan löytää kyllä kirpputoreilta, jos vain niin haluaa. Vasemmalla Dr Denim Jeansmakersin paksut farkut Kaivarin kanuunasta ja oikealla Nanson trikoopaita Kauppapaikka eilisestä. 

Nämä suomalaiset Solena-korkokengät löysin myös Pelastusarmeijalta. Solena oli Aaltosen kenkätehtaan naisten kenkämerkki. Tämä Eemil Aaltosen perustama perinteinen kenkätehdas toimi aina 1980-luvun puoliväliin. 

Toisen kengän kärjessä on pieni nirhauma, mutta lankkaamalla kengät, saa pienen vekin varmasti piiloon. Kysyin totta kai kirppiksen kassalla, josko saisin kengistä alennusta virheen takia. Ja sainkin. Hinnaksi nahkaisille laatukorkkareille jäi kaksi euroa. Ei hassumpaa. 

Viimeisenä puhdas koriste-esine. Jonkinlaisessa painokäytössä olleet kirjaimet löytyivät Hampurista. Harmi, että en ostanut myös h-kirjainta, koska sitten olisin saanut muodostettua kirjaimista lempijuomani ranskaksi. No, kyllä nämäkin käyvät.