Pääsiäistä!

Pääsiäisen tavoitteena on ollut nukkua, syödä, rentoutua ja vaihtaa kukkamullat. Aika maatunutta meininkiä siis, mutta olen päässyt tavoitteeseen. Toki väkersin myös pari pääsiäisasetelmaa. Ensimmäinen löytyy keittiöstä.

Pakko hehkuttaa valoilmiötä. Kuva on suoraan kamerasta: harvinaista herkkua näin hyvä valkotasapaino ilman käsittelyä.

Vihertävä maljakko on monen vuoden takainen parin euron löytö kirppikseltä. Olin aika ihmeissäni, kun viime vuonna Porvoon museossa tajusin, että maljakko on Saara Hopean käsialaa. Tuuria, tuuria.

Neukkutarjotin löytyi kesän Viron reissulta. Muuten Kiltaa. Helmin koristeltu kukko on 10 vuoden takainrn Indiska-ostos.

 

Ikkunalaudalla on todiste kukkamultien vaihtamisesta. Laitoin kaksi anopinkieltä samaan ruukkuun. Aika massiivinen tuosta tuli.

Inhoan tuota marmorijäljitelmää – varsinkin kuvissa. Hyvävointiset pajunkissat sain jo parisen viikkoa sitten lahjaksi.

Löysin jokin aika sitten makuuhuoneeseen 1,50 eurolla tutun näköisen valaisimen. Meillä roikkuu seinässä hyvin samanlainen yksilö, mutta vain isompi. Ison sisällä on Helsingin valaisin -tarra ja pienen sisällä on Lyfa-tarra. Lyfa viittaisi tanskalaiseen suunnitteluun. Osaisiko joku lukijoista valaista näiden alkuperästä enemmän?

Seinällä roikkuva valaisin. Helsingin valaisin.

Tuo kuvassa vilahtava lipasto ottaa silmään aina. Viimeisimmän muuton jälkeen, oli kova tarve saada sängynpäätyyn joku huonekalu ja sitten jossain mielenhäiriössä laatikosto vedeltiin valkoisella maalilla. Alla olisi kaunis tiikkinen pinta. En kyllä edelleenkään tuohon kohtaan haluaisi tiikkiä, mutta muualla lipasto toimisi mitä parhaiten. No, aina ei voi onnistua.  

Toinen pääsiäisasetelma. Tuo tipunen on äitini kotitalosta. En tiedä sen ikää, mutta ei se aivan uusi ole. Vetomekanismi ei oikein enää toimi, mutta se viihtyy hyvin lajitoveriensa seurassa (minulta löytyy siis myös kokoelma tällaisia vedettäviä peltileluja....).

Loppuun vielä tulppaaneja. Torstaina klo 20.45 kaupassa ei ollut kamalasti valinnan varaa leikkokukissa ja kohtaloni oli nämä valmiiksi jo vähän rupusen näköiset kukat. Ihan hauskalta nuo silti näyttävät. 

Ihanaa pääsiäistä! 

Menneen maailman karttapallo

Vuodenvaihteessa törmäsin useampaan otteeseen kirppareilla vanhoihin karttapalloihin. Sitten huomasin naapurin ikkunalaudalla yhden. Ja Facebook-kirpparilla toisen. Ehkä karttapalloinnostus on ohimenevä muoti-ilmiö, mutta kyllä tällainen tunnelmavalonakin toimiva pallo vain on makea. Omani löysin kerrankin ilmaiseksi – lapsuudesta tuttu pallura muutti vanhempieni kaapista luokseni.

Olisi pitänyt kuvata pallo ilman sisältähohtavaa valoa. Vähän jännä valkotasapaino näissä kuvissa käsittelynkin jälkeen.

Karttapallo löysi paikkansa oranssin muovikärryn päältä. Pallon kanssa majailee aivan superkreisi sammakkopuhelin. Todennäköisesti 1980-luvun lopusta peräisin oleva sammakko pitää sisällään näppäimistön ja sen kitaan puhutaan. Tai siis puhuttiin. Nyt laite on puhdas koriste, mutta hauska sellainen. Epäilen myös, että puhelimen soidessa, sammakon silmät ovat välkkyneet. Tämä voi tosin olla myös mielikuvitukseni tuotetta..

Perin retromainen oranssi kärry on uustuotantoa italialaisesta klassikkovempeleestä, Joe Colombon suunnittelemasta säilytyssysteemistä vuodelta 1969. Tämä löytyi aikoinaan naapurissa sijainneesta Futon-shopista. Kärry nökötti todella pitkään, ellei jopa vuosia, liikkeen ikkunassa ja kun vihdoin siihen ilmestyi alelappu, hyökkäsin kärryn kimppuun.

Kärryn yhdellä sivulla on säilytyksessä kaikkea laturia ja muuta rumaa elektroniikkasälää. Moni on arvaillut kärryä kampaajan työvälineeksi ja voi olla, että näitä on käytetty myös kampaamoissa, mikä ettei.

Karttapallo on puolestaan tehty Itä-Saksassa. Suomessa derkkulaista designia näiden pallojen lisäksi ovat edustaneet mm. monet jouluvalot ja tietysti nykyäänkin suosittu Nukkumatti-hahmo. Tämän pallon sisältä löytyi ehta Narva-merkkinen hehkulappu, ja vielä toimiva sellainen! No, hehkulamppu on nyt vaihdettu energiansäästölamppuun, mutta kartan pinnassa pysyvät sellaiset dinosaurukset kuin Neuvostoliitto ja Jugoslavia.

Nahalla päällystetty nojatuoli oli menossa kiertoon, mutta onneksi kanssa-asuja oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä tuoli on matkannut mukanamme jo monta vuotta. Takana näkyvät Muuramen Mupit ovat varmaankin kallein huonekaluostos, mitä olen tehnyt, mutta lipastot ovat kyllä jokaisen euron arvoiset. Muppien päällä oleileva B&O:n stereolaite ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta tällä kertaa sekin mahtui kuvaan mukaan.

Ihana Tuijottaja päivystää kärryn alatasolla.