Pahkajakkaran kilpailija

Vahvasti mielipiteitä jakanut pahkajakkara on saanut kilpailijan! Muovinen 1960-lukua henkivä kukkapylväs/jakkara löytyi Salosta Secondhandmarketista noin kuukausi sitten. Pahkajakkara on ollut hienoinen kiistakapula siitä asti, kun se muutama kesä sitten Imatran kierrätyskeskuksesta löytyi. Pahkaihanuus on istunut ihan hyvin eri kohtiin olohuoneessa ja jopa kanssa-asuja on haudannut sotakirveen jakkaran kanssa, mutta olen itsekin ihan tyytyväinen, että uusi, vähän freesimpi jalusta löytyi sopuhintaan (10 euroa) Salosta. 

En näköjään kuvannut pahkaa tähän hätään laisinkaan, mutta tällä hetkellä vanha jakkara toimittaa rahin virkaa. Ihan kivalta tuo näyttää, eli pahkasta ei varmaankaan luovuta aikanaan vielä.

Uudesta muovijakkarasta ei ole mitään tietoa, onko se viime vuodelta tai vähän vanhempi. Tämä voi hyvin olla vaikka Ikeaa tai Tokmannia. Hyvältä tuo joka tapauksessa näyttää kumiviikunan jalustana. Jos tunnistat kyseisen jakkaran, kerro ihmeessä.

Muoviset huonekalut ovat alkaneet vähän kuin palaamaan pitkän rottinki- ja tiikkikauden jälkeen olohuoneeseen. Hyvä, että olen säästänyt muutamat kalusteet, koska arvasin, että niiden aika vielä tulee. Oma silmä tykkää välillä muutoksesta, mutta usein jo aikaisemmin hankitut suosikit löytävät pienen hengähdystauon jälkeen paikkansa uudelleen.

Uusi kukkapöytä

Muistatteko vielä, kun etsin kuumeisesti kukkapöytää Turun-vuosina? Tämä ihanuus löytyikin aikoinaan melkoisen pitkän etsinnän jälkeen tori.fi:sta ja hyvä pöytä kyseessä onkin. Tähän asti olen ollut tyytyväinen yhdellä kukkapöydällä, mutta olohuoneen ikkunalaudalle entistä massiivisempi viherkasvien joukko alkoi kuulemma häiritä ikkunasta uloskatsomista, eli oli aika toimia (ja ei siis niin, että kasvien määrä vähenisi, ehei). 

Silmäni osuivat Instagramissa Four Seasons -liikkeen postaukseen, missä komeili rottingilla päällystetty kukkapöytä pinnijaloilla ja päätin klikata pöydän ostoskoriin. Hinta oli 100 euroa ja halvemmallakin toinen kukkapöytä olisi voinut tähän huusholliin löytyä, mutta pöydän 1950-lukua henkivä ulkomuoto oli niin vastustamaton, että en jäänyt odottamaan jotakin vastaavaa tapausta halvemmalla hinnalla. Edellisestä pöydän etsinnästä opin ainakin sen, että tällaiset yksilöt liikkuvat nopeasti.

Olin lähes varma, että kukkapöytä saadaan istumaan olohuoneeseemme ja tältä kokonaisuus näyttää nyt. Pieniä komplikaatioita tuo uusi pöytä toi tullessaan, mutta uskon, että kokonaisuus tästä vielä hioutuu. Ainakin ikkunalaudalla on enää muutama kasvi: isoposliinikukkaa en tuosta aio muuttaa, mutta kunhan apostolinkukka on avannut kaksi (!) nuppuaan, siirrän kasvin pois tuosta paikaltaan. Viimeinen kukinta meinasi oikeasti tappaa koko kasvin, tällä kerralla aion toimia nopeasti ja leikata kaiken energian vievän kukkavarren nopeasti pois. Lueskelin tuosta perinnekasvista lisätietoa ja jossakin todella luotettavassa lähteessä (tyyliin suomi24, lol) kerrottiin, että kun kasvi on kukkinut, kuolee emokasvi. En uskonut moista höpöhöpöä, mutta taisi jokin totuuden siemen tuossa kuitenkin itää.

Viime kesän kiistakapula, pahkajakkara, on palannut alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, eli kukkajalaksi. Nyt tuo kohta on ilmavamman oloinen, mutta voi olla, että pahka päätyy vielä pikkupöydäksi/sivupöydäksi. 

Vanhaa kukkapöytää on todella hankala kuvata tällä hetkellä muualta kuin läheltä, koska vastavalo luo kinkkisen kuvausolosuhteen. Ehkä tuosta saa jotakin tolkkua kuitenkin. Tätä ennen pöytä siis majaili vastaavassa kohdassa ikkunan edessä kuin uusi tulokas. Uusi pöytä on pienemmän kokoinen ja ruokapöytää pystyi nyt siirtämään enemmän keskelle ikkunaa. 

Tässä uudessa kukkapöydässä on myös todella kaunis sisälevy: mintunvihreä valkoisilla raidoilla. Suorastaan harmi, että ruukut ja kasvit peittävät tuon yksityiskohdan lähes kokonaan, mutta eipä tuossa ulkokuoressa ole myöskään valittamista. 

Selvästi keväiset auringonsäteet ovat tehneet tehtävänsä, koska kasvihommat ovat alkaneet jälleen kutkuttaa. Tällä kertaa asia manifestoitui huonekalun muodossa, seuraavalla kerralla toivottavasti multienvaihtona.

Kaunista maaliskuun alkua!

Uutta olohuoneessa

Olohuoneen järjestys on mennyt hieman uusiksi! Ketjureaktion aiheutti Espoon Kontista löytynyt tummansininen nojatuoli. Puolisoni bongasi korkeaselkäisen äärettömän mukavan nojatuolin kirppiksen huonekaluosastolta ja ludesyynäyksen (totta!) ja muun tutkimisen jälkeen, ostopäätös tapahtui todella nopeasti. Hyvin usein minä löydän uusia houkutuksia kirppiksellä, mutta hauskaa, että tällä kertaa bongauksen teki joku muu. 

Toinen käsinojan pehmusteista on hieman irti (korjattavissa) ja ehkä siitä johtuen tuolin hinta oli 45 euroa – ei paha, ainakaan Kontin hinnoissa. Luulen, että tuoli on 1970-luvulta, mutta voi ajoitus olla jotakin muutakin. Jostain syystä tuoli lähettää minulle myös vibaa ruotsalaisesta alkuperästä, mutta tässä kohtaa kyse on vasta aistimuksesta, ei tiedosta. Nojatuoli on täyspuuta ja rakenne hyvin jykevä, vaikka yleisilme on pikemminkin siro.     

Alkuperäinen ajatus oli sijoittaa tuoli samaan kohtaan ikkunan lähelle verhon eteen, missä aikaisemmin nökötti matalaselkäinen Askon vintage-tuoli, mutta kokonaisuus näytti jotenkin huonolta ja laitoimme hihat heti heilumaan. Askon tuolista ja vanhasta järjestyksestä ei nyt juuri löydy tuoretta kuvamateriaalia, koska tämä kaikki rymsteeraus tapahtui iltayhdeksän aikaan.

Lopulta löysimme illan pimeydessä uudet paikat kaikille huonekaluille ja nyt olen jo tottunut uuteen järjestykseen. Aikaisemmin sohva katkaisi olohuoneen kivasti, mutta nyt tila tuntuu vielä isommalta kuin ennen. Voi olla, että jossakin kohtaa järjestystä vielä rukataan, mutta nyt viihdytään näin.

Kesän kiistakapula, pahkajakkara pääsi oikein paraatipaikalle uuden tuolin viereen. Jakkaraan on luvassa hieman korjausoperaatiota, jotta tuo toimii paremmin pienenä pöytätasona. Jakkaran kansi on siis hieman vino, hups. 

Nahkanojatuoli ei tietenkään enää oikein istunut olohuoneeseen, mutta tuolilla on paljon tunnearvoa ja sitä ei haluttu laittaa myyntiin tai vintille. Makuuhuone joutui myös pienen säätämisen kohteeksi siis. Nojatuoli siirtyi nurkkaan ja suoraan sanoen nyt hieman harmittaa, miksi emme tajunneet tätä pahimpana etätyöaikana. No, nyt löytyy lukunurkkaus myös makkarista. Yksi tuoli siirtyi makuuhuoneesta vinttikomeroon, mutta ehkä tuokin tyyppi saadaan jossakin kohtaa sisustukseen mukaan.

Viherkasveja pyörittelin myös ja ronttimainen peikonlehti on nyt aivan liian pimeässä paikassa kaapin päällä. Katsotaan, koska kuolo korjaa tuon, kun en muista kastella kaapin päällä olevia kasveja kuin todella harvoin. 

Tällainen pienimuotoinen mylläys tällä kertaa. Mitä pidätte uudesta nojatuolitulokkaasta?

Kaarivalaisin saapui taloon

Olen puoliksi kauhulla ja puoliksi uteliaana seurannut millaisella vauhdilla 1980- ja 1990-luvun (sisutus)trendit alkavat näkyä kotonani. En mielestäni lähde uusimpien villitysten mukaan kovinkaan helposti, mutta toki sisustustuulet vaikuttavat myös omaan mieleen. Esimerkiksi jo pelkästään blogien, Instagramin tai sisustuslehtien selaaminen vaikuttavat vähintään tiedostamatta, eikä siinä mitään.

Ehkä noin vuosi sitten huomasin katsovani sillä silmällä viuhkavalaisimien ja simpukka-aiheisten juttujen perään. Kummasti väreissä alkoi innostaa laventelinen sinivioletti, vaaleanpunainen (ei, se EI ole pinkki) ja vaaleankeltainen. Marmori, kaarevat muodot ja posliinijoutsenet kuumottelevat myös. Voitte siis arvata, mitä tapahtui, kun bongasin Puotinharjun Fidassa tämän kookkaan, kaarevan valaisimen viime lauantaina. Lopputulos näkyy kuvissa. 

Olen oikeastaan siitä asti, kun muutimme Helsinkiin, vaikeroinut välillä, että kotimme on ruskea kirppiskasa. Tämä on tarkoittanut sitä, että eriväriset puiset ja rottinkiset huonekalut ovat lisääntyneet todenteolla, koska olen ollut huomattavan ihastunut juuri kyseisiin materiaaleihin viime vuosina. Tänne Helsingin kotiin olemme hankkineet isommista huonekaluista ainoastaan uuden sohvan ja kirpparilta muutaman kattovalaisimen ja makuuhuoneeseen puisen (ruskea!) vaatekaapin. Sisustus toteutettiin siis hyvin pitkälle niillä huonekaluilla, mitä meillä myös Turussa oli. Tällainen toiminta sopii täydellisesti omaan sisustusfilosofiaani: upouutta hankitaan äärettömän harvoin ja sisustusta ei laiteta trendien mukaan uusiksi joka toinen vuosi. Olen esimerkiksi äärettömän tyytyväinen 15 vuotta sitten hankkimiini ajattomiin huonekaluihin: Muuramen Mup-lipastoihin ja Kartellin Componibili-pömpeleihin. 

Yritin tutkailla hieman tämän tyylisiä valaisimia ja ainakin Italiassa kaarivalaisimet ovat olleet kovassa huudossa 1960-luvulta lähtien. 1980-luvulla on varmaankin ollut kaarivalaisimien kultakausi. Tämä yksilö paljastui, kun kuvun irrotti, suomalaiseksi Habico-valaisimeksi. Tamperelainen Habico on hieman mysteeri, en ole onnistunut löytämään kyseisestä firmasta juuri mitään tietoja. Osa ajoittaa firman jo 1960-luvun loppuun, osa vasta 1980-luvulle. Oma arvioni on, että tämä valaisin on 1980-luvun alkupuolelta. Kyljessä on Sähkötarkastuskeskuksen hyväksymä sisustusvalaisin -tarra. Kyseinen virasto on toiminut tuolla nimellä vuoteen 1995, eli ihan viime vuodelta tuo ei voi olla.

Kohtasin valaisimen siis kirpparilla ja siitä uupui harmillisesti hintalappu. Jouduinkin sitten odottamaan kaksi piinallista päivää, kunnes hinta selvisi. Alkujaan oma imaginäärinen hintakattoni oli 80 euroa, mutta kun Fidasta minulle soitettiin, vastasin epäilemättä ostavani valaisimen 95 eurolla. Ei siis puoli-ilmainen löydös, mutta ei aivan mahdoton. Onhan kyseessä kuitenkin suomalainen laatutuote männävuosilta!

Oma tarinansa on, miten tämä melkoisen kookas valaisin saatiin Mini Cooper -autoon. Olin ihan valmis matkustamaan metrossa tuon kaariosan kanssa, mutta kuin ihmeen kaupalla (ja varmasti myös insinöörin taidolla) kaari ujutettiin autoon. Myönnän, että aikamoisen kuumottava automatka tämän kanssa oli, koska metalliset osat olivat giljotiinimaisia ja pyöreä marmorilaatta olisi viimeistellyt tuhot, jos autoilu ei olisi aivan sujunut. Onneksi kaikki meni hyvin!

Ja totta kai uuden kookkaan sisustuselementin saapuminen kotiin aiheutti pientä palapeliä olemassa olevien mööpeleiden kanssa. Myös karsinta ja ruskeiden juttujen siirtely kaappiin ja myyntiin, tulivat ajankohtaiseksi. Sanoin myös ensimmäistä kertaa ääneen lauseen, mitä en olisi uskonut sanovani: onkohan minulla liikaa viherkasveja? Apua! Toivon, että tämä ajatus nyt ainakin poistuu pikapikaa päästäni.

Täytyy vielä todeta, että tuo hieman tyhjentynyt seinä kokee vielä jonkinlaisen kevyen muutoksen, eli aivan tuollainen setti seinälle ei ole jäämässä.

Oikein kivaa toukokuista viikonloppua!

Kevättä kohti (eli viherkasveja ja Arabian ruukkuja)

Kevät tekee selvästi tuloaan, koska viherkasvien hinku on ollut sen verran kova. Viimeisimpiä kierrätettyjä löytöjäni ovat siis olleet viherkasvien pistokkaat ja yksi Arabian kukkaruukun lautanen. Kasvit ovat täyttäneet tyhjän panttina olleet ruukut ja nyt minulla on enää yksi kookas ruukku ilman kasvia ja sekalainen setti ruukkujen lautasia passissa. 

Laskin, että minulla on tällä hetkellä 35 Richard Lindhin Arabialle suunnittelemaa 'kokonaista' ruukkua (eli ruukku ja lautanen). Suurin osa on mallia SN, mutta myös SL-ruukkuja löytyy jokunen. Olen nyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti kerännyt näitä purnukoita vajaa 10 vuotta ja aikoinaan kyseisiä ruukkuja löysi valehtelematta parilla eurolla kirppikseltä. Muutaman ruukun olen saanut ihan ilmaiseksi äidiltäni ja ystäväni äidiltä 💜

Jaksan aina toistella tätä samaa ja olen täällä blogissakin asiasta useaan otteeseen maininnut, mutta erityisesti näiden ruukkujen kohdalla hinnat ovat kohonneet aivan valtavasti! Olen hankkinut muutaman ruukun tai erillisen lautasen kovalla hinnalla, mutta suurin osa näistä on onnekseni tullut vastaan oikeasti lähes parilla eurolla. Esimerkiksi aikoinaan Vaasassa oli ruukkuja todella runsaasti tarjolla parilla kolikolla yhdellä kirpparilla ja sitten hankin kyseisestä paikasta vain yhden ruukun! Tätä olen harmitellut moneen otteeseen myöhemminkin. No, kyseessä oli suuri kirppismatka, eli ihan kaikkea kivaa ei noilta reissuilta voi haalia, muuten auton ovia ei enää saa kiinni.

Pistokkaita hankin saman Facebookin myyjän kautta kuin viime vuonna. Olin suorastaan odottanut, jos laadukkaita pistokkaita tulisi jälleen paikallisryhmään myyntiin ja näin todella onnekseni tapahtui. Tällä kertaa neljä kasvia maksoivat yhteensä 23 euroa. Kapealehtinen posliinikukka, hoya wayetii on nyt neljäs posliinikukkani ja ymmärrän miksi hoyat koukuttavat. Minulla on sujunut posliinikukkien kanssa mitä sujuvammin ja (kopkop!) posliinikukkiin ei esimerkiksi tuholaiset ole majoittuneet kertaakaan.

Omaan silmään erikoisemman värinen kultaköynnös 'njoy', on vielä tosi pieni, mutta toivon, että tämä viihtyy, koska lehtien väritys on sen verran herkullinen. Niin sanotusti tavallinen kultaköynnökseni kuoli lähes kokonaan ja sain säästettyä siitä muutaman oksan, mutta kun tajusin, miten runsaan uuden köynnöksen sain ystävältäni, päätin luopua vanhan kasvin osista kokonaan. Kuollut köynnökseni joutui ripsiäisten temmellyskentäksi ja tajusin tuhot vasta liian myöhään! Onneksi sain näin komean uuden kasvin tilalle. Kiitos U!

Pienen pieni vaaleanpunainen pilkkulehti on super söpö, mutta kasvi on todella pikkuruinen, eli seurailen nyt, ottaako tuo kasvupyrähdyksen ja mietin sopivaa ruukkua myöhemmin. 

Neljäs uusi pistokas on perinnekasvin, tuonenkielon, jakopala. Tämä on harvinaisuus ja peräisin myyjän isomummilta. Juuri nyt minua huolestuttaa kasvin väri, mahtaako kasvi kupsahtaa, mutta toivotaan, että näin ei käy. Tämä tuonenkielo viihtyy varjossa ja siksi laitoin kasvin hyvin varjoisalle paikalle. 

Puuttuva palanen, eli oikeankokoinen ruukun lautanen päätyi tällä kertaa violetille juorulle. Lautasen löysin tori.fi:stä 8 eurolla.

Porista Patakirppiksellä vastaan tuli puolestaan 2,50 eurolla kilpipiileaksi nimetty kasvi, mutta aloin epäillä, että kyseessä ei ole tuo mainittu kasvi. Lopulta sain selville, että kyseessä on muorikukka 'hope' ja nyt seuraan jännityksellä, miten tämän kasvin kanssa yhteiselo lähtee liikkeelle. Ainakin nyt näyttää varsin lupaavalta!

Kävin noin kuukausi sitten elämäni ekaa kertaa Pukinmäen puutarhassa ja haksahdin ostamaan kaksi uutta viherkasvia: tumman begonia listadan ja australianposliinikukan. Puutarha oli aivan ihastuttava! Myös myytävät kasvit tuntuvat todella laadukkailta ja kestäviltä ja nämä kaksi yksilöä ovat lähteneet kasvuun mitä parhaiten. 

Tässä vielä pari kuvaa enemmän Instagramissa seikkailleesta nirppanokka-kasvistani, eli hienohelmasta. Tämän kasvin kanssa on ollut aikamoista alamäkeä, mutta nyt kuvatodisteet kasvin kukoistuksesta! Toivon, mutta en usko, että ylämäki jatkuu ja kasvi jatkaa tuuheana ja hyvinvointisena. Jännitävää on se, että muutin kasvin paikan liian paahteiselta keittiön ikkunalaudalta olohuoneeseen ja epäilen, että hienohelma ei ole samaa mieltä paikan vaihdoksesta. Peukut pystyyn!

Oletko hankkinut kirppikseltä viherkasveja? Millaisia kokemuksia sinulla on kirppiskasveista?