No niin, kävipä minullekin näin! Olen katsellut jo vuosikausia hieman kauhun sekaisesti kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa Anu Pentikin suunnittelemia savikimpalemöhkäleitä, eli Kaamoskivi-kynttilänjalkoja. Hinnat olivat alkujaan pari euroa, sitten tapahtui sama ilmiö kuin vaikka ruskealle möhkö- ja röpelölasille (eli esim. Humppilan ja Kumelan 1970-luvun kynttilänjalat, maljat, maljakot), eli hinnat ja kysyntä lähtivät nousuun.
Muoti kiertää, vanhat tyylit pullahtavat aina uudelleen esiin ja mielikin voi muuttua. Mitä lähempänä ollaan oman lapsuuden ja nuoruuden designia sitä kauheammalta välillä niiden uusi tuleminen tuntuu. Aina nostalgiaan ei pääse käsiksi, mutta usein lapsuudesta tutut esineet ja asiat alkavat tuntua lämpimiltä, kun vuosia vierähtää.
Omalle kohdallani Kaamoskivi ei ole nostalginen sinänsä, mutta myönnän influensoituneeni erityisesti Stella Harasekin sisustuksesta ja esinevalinnoista. Juuri Stellan käsittelyssä Pentikin vanhempi tuotanto alkoi näyttää aikamoisen hyvältä. En silti usko, että tämän yhden Kaamoskiven lisäksi kotiini saapuu tämän enempää vanhempaa Pentikiä (saati sitten 1990-luvun Pentikiä tai uudempaa, mutta eipä kannata lukita vastausta, jos vaikka nuokin tuotteet alkavat silmää miellyttää jossakin kohtaa...).
Bongasin siis 50%:n alelapun kera tämän keraamisen kynttilänjalan Maskun Wanhassa Nestorissa. Hintaa tälle jäi 6 euroa. Nopeasti vilkaistuna esimerkiksi tori.fi:ssä näiden hinnat ovat aivan jotain muuta kuin pari kolikkoa. Kyllä näitä pystyy varmasti vielä löytämään vähän vähemmän tyyriimmällä hinnalla edelleen kirppiksiltä, mutta selvästi hinnat ovat olleet nousussa. Minulle alhainen hinta oli yksi syy ostoksen tekemiseen.
Lähes samaan aikaan, kun Kaamoskiven itselleni nappasin, julkaisi Pentik tiedon, että Kaamoskivestä on tehnyt erä uustuotantoon. Samalla luin myös Anu Pentikin matkasta muotoilijaksi ja Kaamoskiven tarinaa hieman enemmän: Ensimmäinen Kaamoskivi syntyi 1970-luvun alussa, kun Anu Pentik perheineen muutti Posiolle. Pohjoisen luonnosta vaikuttuneena hän halusi luoda esineen, johon tallentui uuden kotipaikkakunnan luonnon raaka voima. Vaikka moni ei aluksi uskonut kaamean rumaan möhkäleeseen, sai siitä alkunsa Pentikin menestystarina.
Kaamean rumasta möhkäleestä voi lukea täältä lisää.
Onko tämä talouden uusi pahka? Kuulemma ei, Kaamoskivi ei ole yhtä kauhistuttava kuin pahkajakkara kutenkaan.
Heh, täälläkin on jo Kaamoskiveä kiveä katsottu sillä silmällä. :)
VastaaPoistaAivan! Suorastaan erikoista, miten aika kauheasta möhkäleestä alkaakin silmä pikkuhiljaa tykätä.
Poistakyllä se on ruma,mutta jostain syystä se kiehtoo.yleensä en pidä pentikistä,mutta tämä sopisi minullekin täydellisesti peikkojen alueelle senkin päälle.toivottavasti löydän sopuhintaan.
VastaaPoistaNiinpä; ruma, mutta kiehtova. Hyvin sanottu! Pidän peukut pystyssä, että löydät oman Kaamoskiven sopuhintaan.
PoistaEi kiitos, en lämpene tuollaisille ruskean-beigen-keltaisen sekoituksille. :) Esineenä hauska, mutta väri on ehdoton ei!
VastaaPoistaVäri on kieltämättä aikamoisen tunkkainen. Näitä on tehty sinertävinä ja uustuotannossa on vaaleanpunaistakin, vinkvink.
PoistaApua.... ruma, rumempi, rumin eli todellakin kaamea, ei kiitos ja anteeksi 😊
VastaaPoistaEt ole yksin! Pentik ihan hauskasti itsekin puhuu "kaamean rumasta möhkäleestä". Tuo esine on jakanut mielipiteitä ja jakaa varmasti jatkossakin.
PoistaMinä olen vuosien varrella ostanut muutaman erivärisen "ruman möhkäleen" ajatuksella, että ovat vanhaa Pentikiä. Ei minulla ole kuin näitä yhden, kahden tai kolmen kynttilän alustoja. Oikein isot, joita ihailin jo 80-luvulla, ovat pysyneet löytämättömissä ja varmasti tänään olisivat kalliitakin.
VastaaPoistaVarmasti nuo kookkaammat Kaamoskivet ovat arvokkaampia edelleenkin. Mä en ole yhden kynttilän yksilöitä juurikaan nähnyt. Pidän peukut pystyssä, että löydät vielä useamman kynttilän Kaamoskiven.
PoistaSaimme häälahjaksi 70- luvulla tuollaisen. Säilyttelin sitä kaapissa ja käytin pari kertaa. Kynttilät valuivat ja heiluivat ja puhdistaminen oli vaikeaa, pari vuotta sitten vein kirppikselle enkä ole kaivannut… kiva jos jollekin tuo iloa😉 t. AA
VastaaPoistaKuulostaa aika epäkätevältä! Mä haluaisin löytää sellaisia pieniä pallokynttilöitä tuohon, en ajatellut edes kokeilla Pentikin omia kynttilöitä, koska ne on omaan silmään niin hirveät..
PoistaOlen myös huomannut, että pelottavasti alkaa tykätä vanhoista inhokeista. Pentikin Mansikka-sarja lienee syvään päätyyn-genre, mutta siitä tulee mieleen Ruusun aika. Lamavie en rose 😂
VastaaPoistaOnnittelut hienosta (lainausmerkeillä ja ilman) ja halvasta löydöstä!
Kiitos! Ja juu, tuo ysäri-Pentik on aivan omaa genreään. Ruusun aika oli kylläkin ihana <3
PoistaArkeilijan blogin kautta tänne piipahdin, päivityksen otsikko "houkutteli" - taidan jumittua tänne loppuillaksi :D
VastaaPoistaJa anteeksi, mutta minun silmään tuo on pelottava. Ja..rumakin kyllä. Tulee mieleen, kun lapsena oltiin perunannostossa mummon ja vaarin perunapellolla - kun mummo nosti perunanvarren mullasta ja ne perunat siinä roikkuivat ja multa rapisi maahan..
Mutta makuja on moni ja meillä on varmasti MONTA sellaista esinettä, jota muut eivät kotiinsa ottaisi, joten "rumillekin" kynttilänjaloille löytyy ottajansa :)
Kivaa, että löysit tänne, tervetuloa! Perunannosto sopii tuon Kaamoskiven kanssa - itse muistan mädän perunan ulkonäön ja sekin mätsää kynttilänjalkaan. Hieman kauhua, hieman kummallisuutta, niitäkin Kaamoskivestä löytyy ehdottomasti.
Poista