Kevättä kohti – viherkasvijuttuja

Varma kevään merkki on se, että viherkasvit alkavat kurotella entisestään kohti aurinkoa. Mä puolestani alan katsella kukkapurkkeja kriittisesti ja miettiä, että mitkä kasveista kaipaavat  uutta ruukkua, mullanvaihtoa tai muuta pientä huoltoa.

Tuon leikellyn peikonlehden kanssa taitaa käydä hassusti. Aikaisemmista kerroista poiketen, en taida enää saada tuosta kasvia, niin huonosti varret ovat lähteneet juurta kasvattamaan. Toinen arvoitus on se, että räväkän värinen värinokkonen on kasvattunut kauhean innokkaasti pituutta, vaikka haluaisin tyyppiin tuuheutta. Ehkä värinokkosta pitäisi leikellä vielä tiuhempaan tahtiin. Jos teillä on vinkkejä värinokksen tuheuttamiseksi, laittakaa ihmeessä tulemaan! 

Tämä kuva on muistutus siitä, että tuo ihana suurikokoinen Arabian kukkaruukku on edelleen vailla kasvia. Pian pitäisi tapahtua. Kuva antaa myös hyvän käsityksen siitä, että kasvi ei voi olla aivan pikkuruinen, minkä ruukkuun lykkää.

Massiivisin viherkasvini on tämä hieman epämääräisesti leveyttä ja pituutta kasvanut kumiviikuna. Tämän tyypin hankin muuten aikoinaan ihan kukkakaupasta ja kas, kasvista on vuosien saatossa kasvanut tällainen ihan komea yksilö. Kumiviikunan leikkaaminen on aina vähän jännittävää, mutta nyt päätin pätkäistä tuon yhden pitkän oksan juurtumaan uudeksi yksilöksi. Tämä kasvi on ollut matkassani ainakin 15 vuotta. Vielä vanhempi yksilö on tuo ylempänä esitelty peikonlehti –  aikoinaan kasvi oli sellainen isokokoinen ja komea, sittemmin on sattunut ja tapahtunut. Onneksi toisessa ruukussa on kasvamassa toinen vähän paremmissa kantimissa oleva saman lajin edustaja.

Onko ruudun toisella puolella viherkasvihommat jo tältä keväältä hoidossa vai onko muita matti- ja maijamyöhäisiä?

Kaunista, keväistä viikonloppua!