Loimaan löydöt (mm. Kilta-tuplakuppi!)

Fauna-maljan sisällä lymyää yksi kirppislöydöistä...

Lähdimme viime sunnuntaina pienelle kirppismatkalle Loimaan suunnalle. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Auran aarteissa – paikassa, minne olen halunnut päästä jo pidempään. Valitettavasti Auran aarteet ei tarjonnut ainakaan tällä kerralla parastaan: hyllyissä oli tosi paljon lastenvaatteita, käytettyjä ketjuliikkeiden vaatteita ja muuta vähemmän kiinnostavaa. Bongasin Zaran oranssinpunaisen t-paidan 1,50 eurolla, mutta voisi melkeinpä sanoa että ostin paidan siksi, että halusin vain ostaa jotain (hyi, hyi).

Onpa paita ryppyinen...sori.

Aurasta jatkoimme kirppikseltä saamiemme vinkkien pohjalta Kyrön keskustaan, mutta Kyrön kirppis ei (tietenkään) ollut auki. Kurvasimme siis heti Mellilän kirppikselle  sen avaamisaikaan, mutta muutama kirppispöytä ei tarjonnut ainakaan tällä kertaa mukaan asti mitään.

Hieman laimeissa fiiliksissä, kiitos alkumatkan kirppisepäonnen, kurvasimme Loimaan keskustaan vanhasta muistista Kirppis Säästöporsaan pihaan. Voitte arvata suustani päässeen ulinan, kun tajusin, että Säästöporsas oli suljettu! No, kulman takaa löytyi sentään edelleen Kirpputori Helmi.

Ja Helmi tarjosikin tällä kertaa parastaan: keltainen Kilta-teekuppi, aluslautanen ja pullalautanen (8 euroa), lasinen kukkateline (tai mikä sellainen tuki nyt onkaan, 3 euroa) ja ihana metallinen lokerikko (8 euroa) taattua saksalaista toimistotarviketyyliä. Kukkatuki toimii muuten aivan loistavasti! Eipä tulppaanit ole lotkahtaneet suuntaan tai toiseen, vaan kukat ovat seisseet ylväästi, kiitos lasisen mötikän ja siitä löytyvien reikien, mihin kukkavarret tungetaan. Onpa muuten vaikea selittää tuota kapistusta ilman kuvaa.

Tuolla se lasinen "kukkateline" majailee.

Lokerikossa oli jäljellä hauskat tuleva, lähtevä, kirjekuoret -lokerotunnisteet. En kyllä tiedä, onko meillä käyttöä tuolle paperilokerikolla, mutta esineen ulkomuoto ja värit hurmasivat niin totaalisesti, että päätimme ottaa riskin ja kantaa kotiin kalun, mikä ei ole kamalan funktionaalinen.

Tavoitteena tässä kohtaa on, että lokerikkoon voi sijoittaa epämääräiset liput ja laput keittiön pöydän, hyllyn ja tuolien liepeiltä maleksimasta. Lokerikkoa varten kellarikomerosta kannettiin esiin vanha tiikkinen kukkapöytä – pöytä, lokerikko ja keittiön hylly näyttävät ainakin minusta oikein kivalta kombolta. Hyvä, että en ole laittanut vanhaa ja vähän nuhjuista kukkapöytää kiertoon. Nyt pitäisi vain öljytä pöytä uudelleen.

Kuulin Kirpputori Helmessä myös ilouutisen siitä, että Säästöporsas ei ollutkaan lopettanut toimintaansa, vaan siirtynyt uusiin tiloihin vanhan Turuntien varteen. Säästöporsas oli kookkaampi ja edelleen oikein mukavan oloinen paikka.

Sorruin Muumimukin ostoon. Jouduin pulittamaan Seikkailumukista 25 euroa. Olen pitänyt ja pidän edelleen Muumipeikon kuonon muotoa liian pyöreänä (juu, tiedän olevani Muumi-niuho...), mutta muuten mukissa on upea piirtojälki ja kiehtova kuvitus varsinkin mukin toisella puolella.

En ole vielä katsonut Toven alkuperäiskuvituksia, mistä tämän mukin ulkomuoto on ammennettu. Nopean googlettelun tuloksena löysin Tove Slotten kertomaa: Seikkailu-kokoelmassa käytin taustana kuutta eri alkuperäistä kuvaa (...). Kuvien yli juoksee Muumipeikko kuin uusia seikkailuja etsien. Halusin luoda vaikutelman, että hän ei ole osa taustakuvaa, vaan liikkuu ikään kuin eri tasolla. Sen takia hän on taustahahmoja isompi, ja häntä ympäröi valkoinen alue. Taustakuva toistuu esineessä kaksi tai kolme kertaa – ja hieman vinossa – tuoden näin dynamiikkaa kuvaan.  

Säästöpossussa minua olisi houkuttanut parikin peltipurkkia ja yksi Finelin turkoosi kulho, mutta pysyin tiukkana, kun edellisessä paikassa tuli törsättyä ja päätin sijoittaa Muumimukiin.

Bongasin menomatkalla Riihikosken kohdalla Wanhan tavaran kauppa Kolmen kolikon kyltin ja päätimme vielä poiketa kotimatkalla Kolmessa kolikossa. Paikka oli minulle aivan uusi, vaikka Kolme kolikkoa on ehtinyt pitää majaansa vanhassa koulussa jo vaikka kuinka kauan. Kun astuimme liikkeeseen sisään, tajusin että olen tehnyt kauppaa paikan pitäjän, Irman, kanssa aikaisemminkin, kiitos Facebook-kirppisten. Olikin hauska rupatella Irman kanssa hänen upeassa kaupassaan. Olisin voinut haalia mukaani vaikka mitä, mutta Kilta-pöytä koitui tietysti kohtalokseni ja sieltä bongaamani Kilta-tuplakuppi!

Tämän astian olen nähnyt vain Arabia – Talousposliini ja -fajanssi -kirjan mallikuvissa. Olen katsellut kummallista kuvaa korkeasta munakupista ja miettinyt, miltä tuo astia voi näyttää livenä ja miten ihmeessä sitä käytetään! Suoraan sanoen kaksoismunakuppi on typerä ja ei niin kovin kauniskaan, mutta keräilijän sielu ja sydän ei voinut vastustaa tätä Kilta-astiaa. Tietenkään.

Tämä tuplakuppi (15 euroa) muistuttaa mielestäni myös todella paljon erästä Ikean kahvikuppia. Nyt mietinkin, että onkohan kahvikupin suunnittelija selaillut Kaj Franckin tuotantoa ja päättänyt modata (syystäkin) hautautuneen helmen uudelleen kahvikupin olomuotoon. No, tämä spekulaatio on tietysti vain omaa mielikuvitukseni tuotetta ja kärjistystä, mutta kuppi näyttää todella paljon tältä kupilta, eikö vain?

En ole vielä testannut, miltä kananmuna maistuu kupista – saati sitten tee, kun kupin kääntää toisin päin. Ehkäpä testaan tätä epäfunktionaalisuuden ilmentymää pääsiäisenä!

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin. Matkalaukku ammottaa tyhjyyttään, pyykkiä on vielä pesemättä, mutta enää yksi työpäivä ja sitten Japani! Iiikkk! Palataan kirppisasioihin pääsiäisenä, jos olen toipunut matkaamisesta ja kaikesta – toivottavasti ihanasta.