torstai 19. kesäkuuta 2014

Tuolini mun


Näin parisen kuukautta sitten Turussa Yliopistonkadulla Wanhan tawarain tawaratalon edustalla tällaisen tuolikaunottaren. Menin liikkeeseen sisälle hetken mielijohteesta kysyäkseni sen hintaa ja muutenkin katsomaan, mitä kaikkea liikkeessä oli myynnissä. Peltipurkkien ja astioiden perusteella pelkäsin, että tuoli olisi aivan mahdottoman hintainen, mutta sain neuvoteltua hinnan ihan mukavaksi.

Liikkeessä oli muitakin hienoja huonekaluja ja päätin laittaa pinnatuolin varaukseen.
Kun tuoli haettiin hieman myöhemmin, sain kuulla liikkeen omistajalta, että se on peräisin turkulaisrouvalta, joka oli hankkinut tämän yksilön itselleen 1950–1960-lukujen taitteessa. En löytänyt tuolista mitään tietoa pienen googlailun avulla, eli sen suunnittelija tai valmistaja ei ole tiedossa, mutta ainakin sitä on pidetty hyvänä – tuoli ei ole ollut pitkiä aikoja parvekkeella tai pihalla, niin moitteettomassa kunnossa se on.


Tuoliin pitäisi tehdä tai teettää ohut pehmuste. Kaikki tyynyt ja pehmusteet näyttävät väärän kokoisilta sen koriosassa. Itse asiassa tuolissa on yllättävän mukava istua. Myönnän toki, että tuoli on ennen kaikkea kaunis, mutta on siinä myös hyvä istua. Se ei myöskään tee tilasta raskasta, vaikka yksi lisäistumapaikka olohuoneessa nyt onkin.


On se ihana, edelleen. Materialisti kiittää ja kuittaa.

2 kommenttia:

  1. Oi vitsi, tuossa tuolissa on jotain ihan hirveän tuttua, mutten saa päähän mistä se on tuttu! Ehkä meillä on ollut samanlainen kun olin pieni. Kaunis se on joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ehkä olet istunut tällaisessa tai hyvin samanlaisessa tuolissa pienenä. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää lisää tästä tuolista, harmi että lisätietoa ei ole irronnut.

    VastaaPoista