Rakkautta ensisilmäyksellä

Joskus totaalinen sekoaminen tapahtuu ihan hetkessä ja se on sitten menoa. Näin minulle kävi, kun heinäkuussa näin Fiskarsin Summer House -näyttelyssä tämän Artekin Ameeba-pöydän. Pöytä viekotteli minut täysin kauneudellaan. Muistan huokaillaani pöydän perään heti, kun sen näin. Päädyin myös kysymään pöydän ostamista ehkä kolme minuuttia siitä, kun olin tuon ihanuuden bongannut.

Minulle kerrottiin, että pöytä on kyllä myytävänä, mutta yksi muu henkilö on osoittanut kiinnostusta pöydästä ennen minua ja olen listalla toisena. Itse olin epärealistisesti kuvitellut, että voin vain napata pöydän suunnilleen heti mukaani, vaikka loogisesti ajateltuna tämä ei tietenkään toimisi oikein missään näyttelykontekstissa.

Olin siis aivan pistoksissani pöydän kanssa ja katselin (ja tietysti myös esittelin) pöydän kuvia tasaisesti koko kesäloman ajan. Pöytä ei hiipunut mielestäni, vaan aina välillä mietin, että mitenköhän syyskuun puolessa välissä mahtaa käydä.

Voitte siis kuvitella riemuni, kun puhelin soi Summer House -näyttelyn päätyttyä! Pöytä päätyisi minulle! Ihanaa, mahtavaa, täydellistä!

Kyseessä on siis 1950-luvun alun Artekin pöytä. Ihan tarkkaa tietoa vuodesta tai muustakaan minulla ei valitettavasti ole. Pöytä on entisöity Artek 2nd Cyclen toimesta ja näitä pöytiä ei käsittääkseni ole aikoinaan montaa kappaletta tehty.

Pidän kovasti Artek 2nd Cyclen toimintaperiaatteesta: Vuoden 1935 jälkeen on myyty yli puolitoista miljoonaa Aalto-jakkaraa. Vuonna 2006 Artek alkoi kerätä käytettyjä jakkaroita kirpputoreilta, vanhoista tehtaista, kouluista ja telakoilta. Niiden pohjalta perustettiin Artek 2nd Cycle eli uuden elämän saavien löytöjen myymäläkonsepti.

Artek 2nd Cycle esittelee pitkäikäisiä Artek-huonekaluja ja edistää samalla kestävää kuluttamista – jotta valitsisimme ostoksemme huolella vaalittaviksi eikä pois heitettäviksi ja kunnioittaisimme niissä käytettyjä luonnonmateriaaleja.

On varmasti tullut jo selväksi, että rakastan tätä pöytää. Rakastan sen materiaaleja: rottinkia, tiikkiä. Rakastan sen muotoilua: vapaata muotoa, kepeyttä ja linjakkuutta. Toki tällä hetkellä selvästi muodissa oleva rottinki näyttää juuri nyt myös aivan ihanalta. Vaikka rottinki hiipuisi hetkeksi taka-alalle, tiedän, että tämä pöytä näyttää vielä seuraavatkin 60 vuotta täydelliseltä.

Uusi pöytä istuu mielestäni hyvin olohuoneeseemme. Ainakaan lisää ruskean eri sävyjä tila ei  kuitenkaan kaipaa. Ehkä vähän vaaleita sävyjä lisää pieninä määrinä pitäisi huoneeseen lisäillä. Kattolampun paikkaa pitää vielä vähän muuttaa, mutta muuten pöytä on kotiutunut mitä parhaiten.

Pöydän kanssa on jo yhdet pullakahvit juotu ja oikein mainiosti pöytä palveli käytössäkin! <3