Vappua ja kotikulmia

Hauskaa (etä)vappua! Kuvailin tänään vähän kotia sillä ajatuksella, että mukana olisi vähän muitakin kulmia ja asioita, mitä yleensä. Vappu ei näy vielä täällä meillä laisinkaan – ja oikeastaan ainoastaan kuohuviini taitaa olla se ns. perinteinen vapputuote, mitä tänään täälläkin nautitaan. Ilmapallot, serpentiinit, sima, mukit ja perunasalaatti ei tällä erää ole mukana kuvioissa.

Kokoonnumme kaveriporukalla etänä ja jotain pientä ohjelmaa on myös luvassa. Onhan tämä vappu kieltämättä tavallisuudesta poikkeava, kuten tämä koko kevät! En ole oikeastaan ekojen yliopisto-opintojen jälkeen vappua kamalasti viettänyt. Useamman kerran se on vaihtunut ulkomailla ja pari kertaa se on jäänyt lähes kokonaan juhlimatta, mutta kieltämättä tuntuu hieman kummalliselta, että esimerkiksi ystävien kanssa ei voi mennä kilistelemään yhteiselle piknikille. Ensi vuonna toivottavasti sitten. 

Näiden kuvien myötä, nyt kohti kevättä ja kesää. Mahtavaa alkavaa toukokuuta!

Rottinkia, silkkiä, samettia

Tällä kertaa luvassa on ennen kaikkea vaatelöytöjen esittelyä, mutta mahtuupa mukaan myös yksi rottinkiesine. Tämän rottinkiamppelin sain jo useampi vuosi sitten lahjaksi, mutta sitä ei koskaan saatu roikkumaan Turun-asuntoon. Tämän asunnon olohuoneen ikkunassa on verholauta, eli amppeli oli helpompi kiinnittää suht huomaamattomasti suoraan siihen.

Amppeli oli ollut ennen pelastusta pihalla säiden armoilla, mutta sain siitä ihan hyvän näköisen ihan vain huolellisesti puhdistamalla siitä liat sun muut. Kasvi, mikä amppelista roikkuu, on uutena hankittu himalajan posliinikukka. Tuo kasvi roikkuu todella näyttävästi soveltuu amppeliin passelisti.

Instagramissa olenkin jo voivotellut huonoa viherkasvionneani, koska löysin viime viikolla viidestä kasvista ötököitä! Heitin kaksi juorua, yhden anopinhampaan ja herttaköynnöksen heti roskiin ja nyt olen suihkuttanut jäljelle jääneitä kasveja saippualiuoksella kovasti. Olen tarkkaillut kasveja ihan todella paljon ja heitin varmuuden vuoksi vielä tupsukin poikasen pois, koska mielestäni tuholainen oli iskenyt myös siihen.

Nyt toivon, että tilanne rauhoittuu – ja että saan taas olla monta vuotta rauhassa ötököiltä. Nuo viherkasveihin pesiytyvät ötökät (mielestäni täällä kertaa kyseessä oli ripsiäinen) ovat kyllä ihan vihoviimeisiä! Ehkä hankin vielä varmuuden vuoksi myrkkytikkuja, koska edellisellä kerralla saippuointi ei auttanut, vaan piti turvautua järeämpiin keinoihin.

Alkuvuoden vaatetavoitteet ovat pysyneet aisoissa, niin sanotusti kiitos koronan. En ole käynyt laisinkaan kirppareilla ja parit jutut, jotka olen verkkokirppiksiltä hankkinut viimeisen kuukauden aikana, eivät ole olleet vaatteita. Tässä nyt myös muutama vaate viime vuoden puolelta, olkaa hyvät.

Vihreä silkkipaita – lappua paidassa ei ole, eli en voi aivan 100%:n varma olla paidan materiaalista. Tämä löytyi Kampin kirpparilta 9 eurolla. Paita on selvästi vähän vanhempaa tuotantoa ja siinä on kauniita yksityiskohtia, kuten helman ja hihansuun piparkakkumainen reuna.

Harmaa pitkähihainen silkkipaita löytyi puolestaan Turusta Maanantaimarketista 4 eurolla. Paita on alkujaan Stockmannin Christelle & Co -merkkiä. Paita oli todella mieleinen löytö: silkki on vielä todella sileää, suorastaan "satiinimaista" paidan sisäosassa.

Yksi viime vuoden parhaista vaatteista löytyi jo syyskuun lopussa Järvenpään Fidasta, mutta en ole saanut aikaiseksi esitellä tätä Cos-merkin mekkoa aikaisemmin täällä blogissa. Tämä vaate on ollut ylläni jo useammassa juhlassa ja tuo mekko on aivan huippu! Se on silkkiä ja viskoosia, eli kankaassa ei ole laisinkaan tekokuitua. Syvän tummansininen mekko on todella kaunis ja laadukas. Tästä maksoin 9 euroa.

Toinen juhlava vaate, minkä bongasin samaisella reissulla Järvenpään Fidasta, on Ritva Fallan käsialaa. Hame on muhkea ja kerroksellinen ja mielestäni myös vähän leikkisä. Mekko on yleisilmeeltään hyvin tumma, mutta siinä on salmiakkiruutumainen kuviointi. Tätä hametta en ole käyttänyt vielä kertaakaan, mutta varmasti viimeistään loppuvuodesta hameelle on jälleen käyttöä. Tästä maksoin 5 euroa.

Oikein kaunista ja kivaa huhtikuun loppua – pidetään itsestämme ja toisistamme huolta!

Kaunista pääsiäistä!

Pääsiäinen on täällä. Minulle tämä juhla tarkoittaa yleensä kukkia, sesonkiherkkuja, pientä breikkiä töistä ja vierailuja ystävien ja perheen parissa. Tänä vuonna, kuten monet muutkin, pysymme kodin seinien sisällä tavallista tiiviimmin. Onneksi teimme kodin sisustuksen melko nopealla sykkeellä, koska nyt on ollut ihana nauttia uudesta kodista ilman muuttolaatikoita ja muuta sälää. Kodista on tullut entistä merkittävämpi paikka ja olemme varsin onnekkaita, että kotona on turvallista, kaunista ja jopa inspiroivaa.

Pääsiäiseksi otin esiin maltillisen määrän pääsiäiskoristeita ja asettelin ne pieniin ryhmiin pitkin kotia. Tämän vuoden korona-erikoisuus on rairuoho! En ole lapsuuden jälkeen tätä juttua edes harkinnut pääsiäiseksi, mutta tällä kertaa nappasin ruohopussin kaupasta ja haastoin kanssa-asujan rairuohon istutushommiin. Jännityksellä seurasimme, nouseeko ruoho pääsiäiseksi ja kyllä, tulihan siitä ihan komea. Rairuoho ei kyllä pääse pääsiäisjuttujen vakiolistalle – en oikein osaa edes koristella tuota ruohomattoa.

Tänä vuonna päätin hemmotella itseäni ja ostaa kukkakaupasta ihan ikiomat oranssit jaloleinikit pääsiäisen kunniaksi. Jaloleinikit ovat mielestäni aivan ihania, suorastaan kukkasuosikkejani ja sinänsä ihme, että nämä taitavat olla ihan ensimmäiset leinikit, mitä olen koskaan hankkinut.

Onneksi tajusin varata kukat kukkakaupasta, koska kun hain pakettia torstaina, kuulin, että varaus oli järkevää ja kukat olivat loppuneet. Olen nyt koronan aikana pyrkinyt tukemaan pieniä lähikatujen yrittäjiä ja onneksi sentään lähikukkakaupassa on ainakin pääsiäisen aikaan ollut sentään menekkiä.

Muuten pääsiäiskoristeet ovat erittäin tuttuja ja männävuosina nähtyjä – yhtään uutta koristetta en ole kirpparilta hankkinut, ja ihan hyvä niin.

Hyvää ja rauhallista pääsiäistä!

Kaappi!

Olen selannut valehtelematta kuumeisesti alkuvuoden nettikirppiksiä ja Facebookin kirppisryhmiä vanha vaatekaappi mielessä. Sopivan kaapin löytäminen ei käynytkään aivan käden käänteessä: tori.fi:stä bongatessani sopivan oloisen kaapin, sijaitsi se joko väärässä kaupungissa, meni se heti kuin kuumille kiville tai hinta oli aivan tähtitieteellinen.

Kaapin etsintää hankaloitti myös se, että meillä ei ole enää autoa, millä kaapin olisi voinut hakea. Kaapilla oli myös joitakin ulkoisia kriteerejä, eli mikä tahansa yksilö ei päässyt tiukan seulan läpi. Sen tuli olla kaunis, ei liian massiivinen ja sellainen, että sinne saisi vaatteita roikkumaan.

Olin bongannut tämän puisen kaunokaisen tori.fi:stä, mutta sen hinta tuntui hieman liian korkealta (430 euroa) – kaappi ei siis häipynyt heti paremmille teille ilmoituksen julkaisun jälkeen, eli minulla oli hyvää aikaa puntaroida asiaa. Päätin tingata hieman hinnasta ja kävi ilmi, että hintaan sisältyi vielä kotiinkuljetus.

En ole päivääkään katunut kaapin kotiutumisen jälkeen: se todella on mielestäni kaikkien eurojen arvoinen. Kaappi on tarpeeksi siro, hyväkuntoinen, käytännöllinen ja kaunis. Ystäväni sanoin, se näyttää siltä, kuin se olisi ollut meillä tyyliin aina, sen verran kotiimme istuva se taitaa olla.

Kaapin sisäosa ei ole vielä ojennuksessa, eli siksi tuo on nyt kuvattuna vain ulkopuolelta. Kaapin toinen osa toimii juuri tangosta riippuvien vaatteiden säilytykseen ja toisella puolella on vedettävät puiset laatikot. Laatikoihin aion laittaa ainakin laukkuja.

Pieni kömmähdys kaapin kanssa kuitenkin sattui. Kaapin mitat,  noin 160 cm x 70 cm x 113 cm antoivat ymmärtää, että kaappi mahtuisi juuri ja juuri vanhan talon hissiin. No...kaappi jäi valehtelematta parista sentistä kiinni, eikä todellakaan mahtunut hissiin. Onneksi on ystävä, joka pääsi nopealla aikataululla avuksi ja auttoi kaapin kantamisessa neljänteen kerrokseen. Kyllä tuo tilanne vähän nolotti ja vielä enemmän nolotti, kun itse en saanut kaappia nostettua edes yhtä rappuaskelmaa. Asiaa ei auttanut, että olin juuri ennen, kun kaappi saapui kotiin, käynyt todella rankassa (?) jumpassa – olin siis aivan kuitti jo valmiiksi ja lihakset täristen yritin sitten selitellä kanssa-asujalle, että kyllä kaappi saadaan ylös asti...

Kaappi saatiin kuitenkin onneksi ylös asti, eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt on kaappi makuuhuoneessa ja helpottaa vaatteiden säilömistä. Kokeilin kaapin päälle tuollaista pientä viherkasviasetelmaa, ettei makuuhuoneesta tulisi aivan liian harmaa-ruskea-musta. Toki toisella seinustalla on kirjahylly, joka tuo väriä, mutta jotakin kontrastia tai vastaavaa pitää ehkä vielä yrittää tuohon settiin saada.

Mitäs pidätte uudesta kaapista? Onko muille sattunut mittavirheitä huonekalujen kanssa?

Kaunista huhtikuun alkua! Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta!

Viherkasvikuulumisia + Arabian ruukkuja

Viherkasvit ovat selvinneet yllättävän kunnialla muutosta ja vuoden pimeimmästä ajasta. Tänä vuonna hankimme kaksi viherkasvivaloa, eli ehkä tälläkin on tekemistä asian kanssa + asuntomme on hieman valoisampi itsessään kuin Turussa oli.

Olen viimeiset vuodet ollut monen muun keräilijän tavoin innoissani Arabian kukkaruukuista, erityisesti Richard Lindhin SN- ja SL-mallin ruukuista. Tällä hetkellä tilanne on, että minulta puuttuu oikean kokoisia ruukkuja ja lautasia, eli kaapissa on odottamassa eriparisia astioita. Löysin pari viikonloppua sitten tori.fi:n kautta kaksi vaaleaa aluslautasta ja yhden tumman kookkaan ruukun 20 eurolla. Ihan mukava löydös ja ainakin pari ruukkua saivat oikean kokoiset lautaset alleen.

Ystäväni löysi minulle myös alkuvuonna kirppikseltä 15 eurolla tumman ruukun ja lautasen (kuvissa ruukku oikealla) ja en voinut moisesta kieltäytyä, vaikka periaatteessa pulaa näistä ruukuista ei todellakaan ole. On muuten hurjaa, miten muutamassa vuodessa näiden hinnat ovat nousseet aivan raketin lailla. Vaasassa kesällä 2015 oli vastaava ruukku 3 euroa (!). Toki viime elokuussa bongasin yhden ruukun myös samaisella summalla, eli kyllä näitä tulee edelleenkin välillä vastaan kohtuuhintaisina. Ja ai, niin, löysinhän viime kesänä Kerä-ruukun ihan todella halvalla myös.

Tänne asuntoon olen hankkinut myös pari uutta viherkasvia ihan uutena. Halusin eteiseen tai sen "jatkeena" olevana tilaan jonkun kasvin ja päätin ottaa riskin ja ostaa viirivehkan Plantagenista. Valintakriteerinä toimi tieto, että tämä kasvi viihtyisi myös varjoisassa paikassa. Katsotaan, kuinka kauan tyyppi pärjää ja toivotaan sille tietysti pitkää ikää.

Minulla on huonoja kokemuksia upouusista kasveista: niissä saattaa tulla ötököitä sekä kasvit tuntuvat olevan pumpattu täyteen ravinteita sun muita, jotta ne pärjäävät melkein missä vain olosuhteissa, mutta puolen vuoden kuluttua hankinnasta, alkaa usein kasvin alamäki. Toki poikkeuksiakin on. Esim. tuo kookkaaksi kasvanut kumipuu/fiikus on alkujaan pienestä kaupan kasvista kasvanut tuollaiseksi jättiläiseksi.

Usein minulla säilyy parhaiten ystävien ja työpaikkojen kautta tulleet pistokkaat sekä kirpparilta bongatut kasvit. Nyt erotin esim. viime kesänä kirppikseltä löytämäni valkotupsukin 'poikasen' omaan ruukkuunsa.

Olen nyt vaihtanut multia, käyttänyt kasveja suihkussa ja muutenkin tarkkaillut niiden kuntoa. Vielä joitakin mullanvaihtoja on edessä, mutta isoin työ on tältä keväältä paketissa. Lannoituksen aloittelen myös piakkoin – en ole vuosiin edes lannoittanut viherkasvejani, mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja huoltaa kasveja pikkuisen paremmin. Jostain syystä peikonlehden kanssa minulla on ollut erityisesti päänvaivaa: tuntuu, että kasvi ei viihdy ja se vain harvenee ja harvenee, mutta olen saamassa ystäväni superpeikonlehdestä pistokkaan (sama kasvi, joka eleli kanssani yksiössä täällä Helsingissä pari vuotta), eli jospa minullakin olisi valoisammat ajat edessä peikonlehtirintamalla.

Kaikki hyväksi havaitut viherkasvivinkit otetaan myös vastaan! Mukavaa maaliskuun puoliväliä –toivotaan, että korona taittuu nopeammin ja elämä saadaan taas raiteilleen. Voimia ja jaksamista siis!

Ihania kattovalaisimia kirpparilta

Olemme hankkineet useamman kattovalaisimen 'uuteen' kotiin – ja tietysti kirpparilta. Turun-asunnon valaisimista ainoastaan keittiön kaksi kattovalaisinta pääsivät nyt valaisemaan tätä kotia, mutta lamput ovat hyvässä tallessa edelleen. Esimerkiksi edellinen olohuoneen kattovalo ei oikein löytänyt paikkaansa täällä, mutta sen verran kiva ja kaunis tuo halpa valaisinlöytö oli, että en ole aivan heti siitä luopumassa, vaikka se ei juuri nyt katossa roikukaan.

Ostimme jo ennen joulua Salon Secondhand marketista jotenkin funkkismaisen olohuoneen valaisimen. Valaisimesta löytyi Livalin leima, mutta nuo lasikuupat ovat hieman erilaiset, mitä yleensä näissä Focus-nimeä kantavissa valaisimissa näkee. Tämän valaisimen lasiosat ovat ruotsalaisia, eikä Kumelan lasia, mitä näissä yleensä on. Pidempi juttu tämän tyyppisistä Livalin valaisimista löytyy Arpa on heitetty -blogin tekstistä.

Tuo valaisin ei ollut aivan ilmainen, 32 euroa maksoimme tuosta, eli hintaa jäi minulle 16 euroa. Taisimme kuitenkin saada tämän priimakuntoisen valaisimen ihan kivaan hintaan, koska näitä näkee aika paljon kovemmillakin hinnoilla.

Toinen valaisin, jonka hankimme jo Turusta, löytyy tällä hetkellä makuuhuoneesta. Valaisimen alkuperästä ei ole mitään tietoa, mutta lampun muotokieli miellyttää kovasti. Materiaali on itse asiassa muovia, mutta ei kerrota kenellekään. Tämähän voisi olla lasia!

Tämä tapaus löytyi Hassisen kirpputorilta 20 eurolla, mutta en tainnut "köyhtyä" tuosta laisinkaan, koska puolisoni maksoi valaisimen.

Kolmas uusi tulokas on kaikista tuorein tapaus: löysin joitakin viikkoja sitten 1950-luvun henkisen kattovalaisimen eteiseen Myllypuron ICare-myymälästä (Pelastusarmeija). Huomasin valaisimen toki melkein heti, kun astelin uudehkoon kivaan myymälään, mutta en oikeastaan noteerannut valaisinta juurikaan.

Vasta pitkällisen kirppiksen koluamisen lopussa, katselin valaisinta uudelleen. Hinlalapussa luki 50 euroa, mutta huomasin, että valaisimen ehkä kummallisen osa, yksi kukkakoristeista, puuttui kokonaan. Päätin kysellä alennusta lamppuun tuon puutteen takia ja samalla kuulin, että yhdessä lasikuupista löytyi särö (tämä särö ei muuten näy ollenkaan, kun valaisin on katossa). Olin positiivisesti yllättynyt, kun yhden kukkakoristeen uupuminen laski hinnan 30 euroon ja uuden kantiskortin lataamisen myötä, sain vielä lisäalen, eli tällä ihanuudelle jäi hinnaksi 25,50 euroa!

Onneksi nuo hitusen kummalliset kukkakepit oli irrotettavissa valaisimesta, koska niitä en missään nimessä halunnut tuohon jo valmiiksi tarpeeksi koristeelliseen valaisimeen. Tämän tyypin alkuperä on täysi arvoitus: voi olla, että valaisin on enemmän slaavi, kuin skandinaavi, mutta pienen tuunauksen myötä, valaisimesta saatiin varsin onnistunut. Vai mitä mieltä olette?

Näitä kattovalaisimia oli itse asiassa tosi kinkkistä kuvata. Iso osa otoksista oli vastavaloon ja monessa kuvassa valaisin ei pääse laisinkaan oikeuksiinsa.

Seuraavaksi lisää kuumaa teetä, kodin siistimistä ja lepäilyä. Koronaviruksen aiheuttamien muutosten vuoksi, moni kiva suunnitelma on peruttu, mutta toivotaan, että paluu arkeen tapahtuu nopeammin, kuin nyt uumoillaan. Voimia kaikille ja pidetään toisistamme huolta!

Vaatetta, koruja ja yksi tyynyliina

Olen löytänyt sisustukseen pieniä uusia (vanhoja) juttuja kirppikseltä. Yksi helppo keino saada hitunen vaihtelua, on testata erilaisia kodin tekstiilejä. Kirpparit tuntuvat olevan potentiaalisia tyynyjä ja tyynynpäällisiä pullollaan.

Olisi kiva löytää vielä lisääkin uusia pieniä sohvatyynyjä hieman raikastamaan olohuoneen melko tummaa värimaailmaa. En tiedä, onko mustavalkoinen juuri sitä, mitä etsin, mutta tykästyin kovasti Marimekon Keisarin kruunu -kankaasta tehtyyn tyynyliinaan, kun sellaisen löysin  Hyvinkään ICare-myymälästä 8 eurolla (miinus 10%:n kantisale).

Tajusin vasta jälkeenpäin, että tämä ei olekaan ensimmäinen kerta, kun hankin tätä kuosia: syksyllä 2016 ensimmäistä Helsingin kämppäni pöytää koristi myös Keisarin kruunu -kangas, mutta eri värisenä. Tuon toisen kankaan myin jossain kohtaa Siivouspäivässä, kun pöytäliinalle ei enää ollut tarvetta (peitin siis vuokranantajan ei-niin-kaunista pöytää tuolla liinalla...).

Samaisella Hyvinkään reissulla nappasin mukaani myös muhkean harmaan villapaidan. Paita on alkujaan InWear-merkin ja isoin osa paidan matskusta on villaa. Pakastin paitaa pari viikkoa ja pian ajattelin testata vaatetta ihan käytännössä. Villapaita maksoin kuusi euroa (miinus kantisale).

Koruharakkana en voinut jälleen vastustaa paria rintaneulaa. Nämä yksilöt tulivat vastaan Turussa minulle uudessa secondhand-paikassa, Linnankadulle avatussa Merkitys Second Hand Shopissa. Rintaneuloille jäi hintaa vain euron kipale.

Tuon hauskan porkkanakorun hieman piilossa oleva kiva yksityiskohta on punainen naru, mistä porkkana roikkuu. Korussa on ehdottomasti jotain Aarikkaan viittaavaa, vaikka koru ei varmaankaan ole Aarikan tuotantoa. Tuo metallinen isokokoinen rintaneula on melko näyttävä ja pidän sen lehtimäisestä muodosta.

Vaatepuolella olen yrittänyt rajoittaa vaatteiden hankkimista kovalla kädellä ja olen pysynyt parin vaatteen kuukausitaktiikassa. Tämän Vuokon puuvillaisen A-linjaisen takin löysin Facebook-kirpparilta. Takki näyttää huomattavasti kivammalta päällä, kuin kuvassa. Maksoin takista 27 euroa. Takissa mielestäni hieno yksityiskohta on tuo keltainen vetoketju ja tietysti myös keltaiset tikkaukset.

Nyt kohti maaliskuuta! Hurjaa, miten pian kevät on jo täällä.