Vaikka olen kirjastojen suuri ystävä, ostan välillä luettavaa myös kirppiksiltä. Aika usein saan myös joulu- ja synttärilahjaksi kirjoja ja tuolloin ne ovat lähes poikkeuksetta uutuuskirjoja. Muuten jonotan uusia opuksia kirjaston jonossa välillä turhautumiseen asti, koska pääkaupunkiseudulla kirjaston käyttäjiä on niin valtavasti (ja kaikki haluavat lukea tietysti samoja uutuuksia). Joskus tosin vanhemmatkin kirjat tuntuvat junnaavan jonossa vaikka kuinka pitkään, mutta en valita, onhan kirjastolaitos aivan upea juttu!
Erityisesti matkoille en jaksa raahata lähes koskaan kovakantisia kirjoja, vaan suosin pokkareita. Kun olimme syksyllä reissussa, otin mukaan useamman pokkarin juuri siitä syystä, että en halunnut, että kirjat painavat tiiliskivenä rinkassa. Toki äänikirjat eivät olisi painaneet mitään, mutta en ole tottunut kuuntelemaan niitä. Mitään erikoisempaa syytä asiaan ei ole. Koronapandemian aikana luin muutaman e-kirjan läppäriltä, kun muuta ei ollut tarjolla. E-kirjoja voisin lukea, jos minulla olisi käyttöön soveltuva laite – kännykkä, pädi tai läppäri – eivät ole tällaisia. Ja. Pidän fyysisen kirjan tunnusta. On myös teoksia, joissa kirjan taitto ja graafiset valinnat ovat osa kokonaisuutta. Nämä eivät kuuntelemalla käy varmaankaan ilmi.
Nyt aivan alkukuusta päätin, että haluan lukea Anni Kytömäen uutuuden, eli Mirabiliksen. Kirja ei tullutkaan pukinkontista, eli päätin hankkia sen itse itselleni. Löysin itse asiassa hyvin nopeasti tori.fi:stä kyseisen kirjan. Hinta ei ollut aivan halpa, 15 euroa, mutta ainakin vähemmän kuin upouusi opus tällä hetkellä kaupoissa. Huvittavaa sinänsä, että en sitten lukenutkaan vielä kirjaa, kun muut teokset imaisivat mukaani ja olen purkanut kirjaston kirjajonoa ihan urakalla (erityismaininnan saavat Iida Turpeisin Elolliset, Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär ja joululahjaksi saamani Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä).
Nihtisillan kierrätyskeskuksesta nappasin puolestaan pokkarilaarista kaksi lukemattoman oloista Elena Ferranten ohutta nidettä (yhteensä 1,80 euroa): Amalian rakkaus, mikä on mysteerikirjailijan varhaisin romaani sekä Hylkäämisen päivät (2002). En olisi näitä varmasti muuten ostanut, mutta pidin niin paljon samaisen kirjoittajan Napoli-sarjasta, että ajattelin testata, miltä nämä tuntuvat.
Tajusin, että en ole muistanut postata viime syyskuussa Bella-kirppikseltä hankkimaani Suvi Vaarlan Westendiä, 1,50 euroa. Kirja on aivan todella hieno – suosittelen sen lukemista kaikille, joita kiinnostaa lama-ajan kuvaus sen moninaisine vaikutuksineen ja kohtaloineen. Tähän kirjaan tartuin siksi, että olin lukenut Esmeraldan erinomaisen kirjoituksen kyseisestä kirjasta. Esmeralda kirjoittaa muuten blogissaan muistakin lukemisen arvoisista kirjoista, sekä laidasta laitaan "dadailua" (kuten hän itse kirjoituksiaan kutsuu). Kannattaa tutustua! Westend kohosi minulla viime vuoden parhaimpien luettujen joukkoon.
Kirjojen lisäksi kuvissa esiintyy Oulunkylän kierrätyskeskuksesta vitosella löytämäni kookas hollantilainen peltirasia. Onkohan tämä sisältänyt aikoinaan pikkuleipiä tai jotain makeisia? No, nyt rasia on pullollaan rintakoruja. Aikaisemmin minulla on ollut koruja 3 eri purkissa, nyt sain mahdutettua kaikki kahteen rasiaan. Ja kuinkas ollakaan, olen myös hankkinut yhden pienen timanttisen kissakorun kokoelmani jatkoksi. Tämä tuli vastaan Ison omenan kierrätyskeskuksessa 1,80 eurolla.
Ostatteko kirjoja käytettynä? Onko tullut hyviä opuksia viime aikoina vastaan?
