sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kukkaruukku-mania

Olen juossut kirppareilla Arabian kukkaruukkujen perässä niin sanotusti huolella. Tiedättehän tilanteen, kun viherkasvi on ollut jo vuosia liian pienessä ruukussa ja uuden isomman ruukun tulisi olla samanlainen kuin suurin osa muistakin ruukuista. Olen kerännyt hiljalleen Richard Lindhin Arabialle suunnittelemia SN-mallin ruukkuja, eli sellainen oli nytkin kiikarissa.


Valehtelematta kymmenisen kirppistä tarjosivat pyöreää nollaa kukkaruukkujen saralla. Kevät taitaa olla erityisen hankalaa aikaa kukkaruukkujen kanssa. Kaikki muutkin etsivät ruukkuja ja vaihtuvuus on varmasti kovaa. Sitähän tämä kirppiselämä on: kun jotain todella etsii, ei sellaista löydy ja sitten kun mitään ei hae, helmet osuvat kohdalle.


Olin varma, että Mimmin kirppiksellä on Arabian ruukkuja  onhan niitä aina ennenkin ollut. Tiesin myös, että hinnat ovat korkeat, mutta päätin olla välittämättä. Nappasin siis matkaani isokokoisen vaalean ruukun 30 eurolla. Hintaan ei sisältynyt edes ruukkuun kuuluvaa alaosaa, mutta siitäkään en välittänyt. Ruukunhimo oli liian kova.


Onneksi kotona toiseksi suurimman ruukun alaosa meni vielä jotenkin ison ruukun alle ja samalla koko ruukkukatras joutui pienoisen dominoefektin uhriksi. Suurin osa ruukuista on nyt ns. väärän kokoisen alaosan kanssa, mutta minua tuo ei haittaa. Toivon, että pelkkiä tasseja tulee vastaan myös taas jossain kohtaa, niin tilanne elää.


Olen tänä keväänä ollut yllättävän ansioitunut viherkasvien hoitaja: suurin osa kasveista on saanut uudet mullat. Vielä olisi edessä parin kasvin leikkaaminen ja sitten metsästän edelleen lisää näitä ruukkuja, jotta kaikki kasvit pääsevät samanlaisiin purnukoihin.

Keittiössä tapahtui pienoinen muutos pääsiäisenä. Hetken mielijohteesta otin keittiön verhot kokonaan pois. Kuvissa keittiö näyttää vielä vähän kaljulta, mutta jotenkin nyt on helpompi hengittää. Katsotaan, jos jotkut toiset kivat verhot löytyy tai sitten viimeistään talvella laitan Vuokon punavalkoraidalliset verhot takaisin ikkunaan.


Kesällä Lappeenrannasta löytämäni SL-mallin ruukku-upeus pääsi vihdoin käyttöön: sijoitin anopinkielet vihertävänharmaaseen kaunokaiseen. Täytyy toivoa, että kasvi ei ota nokkiinsa. Onnistuin istuttamaan suurimman osan kasveista kamalan lähelle reunaa, ei laisinkaan keskelle ruukkua, niin kuin kai pitäisi.


Tästä uudesta ruukusta on vaikea hahmottaa sen kokoa, kun ei ole mitään vertailukohtaa vieressä. No, joka tapauksessa purnukka on kookas  isompi kuin mikään jo minulle oleva. Itse kasvi, kliivia, oli hävettävän monta vuotta samoissa mullissa ja ruukussa, niin että se oli kasvattanut itselleen ruukun täyteen juurta. Oli siis aikakin saada kasvirukka uuteen kotipurkkiin.

Iloista sunnuntaita!

8 kommenttia:

  1. Ei ole tosiaan ruukkujen löytäminen helppoa. Se on ympärivuotinen projekti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Silmät pitää pitää auki koko vuoden ja joskus tärppää!

      Poista
  2. Oi, onpa sulla ihania viherkasveja! Itselläkin haaveissa, kunhan ne saisi pidettyä elossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Omat kasvit pysyy elossa suht vähäisellä huolen pidolla onneksi. Luulen, että tämä vanha, vähän vetoisa talo tekee kasveille hyvää.

      Poista
  3. Minulla kävi talvella pari kertaa tuuri, kun löysin toisella kerralla 3 isoa Arabian ruukkua kympillä ja toisella kerralla valkoisia pienempiä kympillä neljä ja kaksi isoa vaaleansinistä sileää samalla reissulla toiselta kirpparilta vitosen kappale. Mallia en tiedä, mutta nämä ovat sellaisia "epätasaisia" pinnaltaan. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosi hyvä tuuri käynyt sulla ruukkujen kanssa! Mä olen löytänyt pienen ruukun kerran 3 eurolla ja se taitaa olla halvin. Tuntuu, että varsinkin nuo SN-mallin ruukut on nyt kovasti hinnoissaan!

      Poista
  4. Juu, ruukkujen metsästys todellakin on ympärivuotista hommaa! Ostan aina, jos halvalla saa.

    VastaaPoista