Mahtava yllätys

odotti minua Helsingissä, kun raahauduin flunssaisena kotiin Venetsiasta. Paluumatkamme viivästyi monella tunnilla, kun missasimme jatkolennon Venetsian sumun takia. Ystäväni olivat majoittuneet luonani poissa ollessani ja keittokomeron ikkunasyvennyksessä odotti minua tällainen kello-ihanuus!

Olin aivan ällikällä lyöty! Ihailin samaista kelloa huhtikuussa Saksassa kirpparilla ja nyt tuo nakuttaja oli lennähtänyt lahjaksi minulle <3 Postasin keväällä hypnoottisen kellovideon Instagramiin. Muistan, että kirpparilla sen alkuperäksi kerrottiin Tsekit (tai siis tuolloin Tsekkoslovakia) ja myyjä oli hyvin tietoinen kellon keräilyarvosta ja hienoudesta.

Kellossa on merkitä Prim ja en ainakaan vielä ole löytänyt kovinkaan paljon tietoa tästä tsekkiläisestä kellovalmistajasta, mutta ainakin herätys- ja pöytäkelloja tämä merkki on aikoinaan valmistanut.

Kellon ehkä hienoin ominaisuus on sen liikkuvat silmät! En kestä! Kello on vedettävä ja se nakuttaa edelleen tasaisen varmasti, vaikka ikää sille onkin jo kertynyt. Kieltämättä pöllö pitää melko kovaa ääntä, mutta ehkä hieman isokokoisemmassa asunnossa kelloa voisi pitää koko ajan myös päällä.

Kiitos, kiitos, kiitos L & U!

Ihana Onnimanni ja muita kirppislöytöjä

Tähän Marimekon Onnimanni-kuosiseen peltipurkkiin liittyy tarina. Elettiin ehkä vuotta 1988 ja selailin jostain syystä äitini Avotakka-lehteä. Näin lehdessä kuvan tai mainoksen Marimekon Onnimanni-kuosisesta selkärepusta. Reppu teki minuun suuren vaikutuksen. Ihastuin "ABC-reppuun" mielettömästi ja taisin kinuta reppua heti itselleni. Muistan myös äitini järkiperäisen vastauksen, että reppu näyttää aivan liian pieneltä koulurepuksi – sinne ei mahtuisi edes A4-kokoinen kansio.

Jotenkin kuitenkin pääsin Marimekon liikkeeseen asti katsomaan reppua ja sain kuin sainkin tuon reppu-ihanuuden itselleni ehkä vuoden kuluttua (reppuun mahtui juuri ja juuri A4:t). Muistan, että lupasin pitää reppua ja en valittaisi, jos reppu olisi liian pieni.

Itse asiassa pidin reppua aivan uskomattoman monta vuotta. Laukku oli todella puhkikulutettu ennen kuin luovutin. Ja tuo reppu oli minulle oikeasti aivan todella rakas. Luulenpa, että reppua ei enää ole vanhempieni luona, mutta sydämeni sykkii edelleen, kun näen tätä "ABC-kuosia".

Olen ihaillut Materian taju -blogissa Onnimanni-peltipurkkia jo pitkään. En ole koskaan nähnyt kirpparilla tai muuallakaan purnukkaa livenä. Siispä päätin monen vuoden etsinnän jälkeen kokeilla Facebookin retroryhmää. Ja kappas, sieltä sain oman purkkini todella nopeasti ja helposti itselleni.

Tiesin, että aivan halvalla purkki ei irtoa, mutta kyseessä on niin nostalginen juttu, että olin valmis maksamaan pikkuisen enemmän purkista, jos sellainen vastaani tulisi. Maksoin purkista noin 25 euroa. Ja tällä kertaa rahan tuhlaus ei harmita ollenkaan.

Ehkä vähemmän merkityksellisiä löytöjä edustavat loput viime aikoina mukaani tarttuneet muut kirppisjutut.

Brittiläinen peltipurkki löytyi 2 eurolla Wanhasta Nestorista. Purkin kuviointi on mielestäni todella kaunis ja 1950-lukua henkivä. Tykkään kovasti myös purkin kyljessä komeilevista viherkasvien kuvista: peikonlehti ja anopinkieli löytyvät myös minulta.

Riihimäen lasin Ilves-tölkki 3 eurolla ja tiikkiä ja kuparia yhdistävä kynttilänjalka (4 euroa) löytyivät myös Wanhasta Nestorista. Nuo Ilves-tölkit toimivat hyvinä säilytysastioina ja maljakkoina.

Tätä kynttilänjalkaa en puolestani pystynyt vastustamaan ja hintalapussa luki mielestäni vain euro kirppiksellä. Vähän harmittaa, kun kotona huomasin, että olin maksanut kynttilänjalasta 4 euroa. Olisi pitänyt olla tarkempi kirppiksen kassalla! Saattaa myös olla, että katsoin hinnan väärin alun perin tai sitten maksoin kiltisti vain liikaa...

Mukavaa loppuviikkoa!

Kukkapöytä!

Etsintä ja odotus palkittiin! Pari viikkoa sitten sunnuntaina tsekkasin rutiininomaisesti tori.fi:tä ja olin tippua tuolilta, kun silmiini osui kaunis, sopuhintainen ja lähialueella sijainnut k u k k a p ö y t ä . Tartuin heti puhelimeen (en tykkää soitella, mutta kukkapöytähimo ajoi epämukavuuden edelle) ja onnekseni pöytä oli vielä jäljellä! Oi, onnea. Sovin samaan iltaan pöydän noudon parin korttelin päästä ja hihkuin onnesta.

Kukkapöytäilmoitus oli ehtinyt olla vain vajaan tunnin ennen kuin sen löysin ja onneksi tartuin toimeen heti. Aivan ilmainen pöytä ei ollut, 45 euroa, mutta se on aivan erinomaisessa kunnossa. Lasitaso ja narut ovat ehjät ja maali ei ole lohkeillut tai pöytä ei keiku. Olen myyty!

Pöydän jalat ja runko ovat metallia ja narut tuntuvat muovilta. Pidän tämän kukkapöydän siroudesta kovasti ja se istuu mielestäni todella hyvin olohuoneen muiden huonekalujen kanssa. Alatasolla ei ole lasia, mutta sijoitin sinnekin yhden viherkasvin. Sokeripalamainen valaisin on löytynyt vuosia sitten kirppikseltä, mutta tykkään lampusta edelleen. Hauskaa on se, että tämän mallisia valaisimia on löytynyt ajan saatossa kaksi kirppikseltä. Molemmat sijaitsevat nykyään olohuoneessa.

Kukkapöydän tilalla oli ennen hyvin retro vuoden 1986 Bang & Olofsenin televisio. Hyvä design kyllä kestää, koska telkkari näytti monin verroin paremmalta edelleen kuin esim. 2000-luvun alun telkkarihirviöt. Nyt kuitenkin taivuttiin uuteen laitteeseen ja taulutelkkari on sijoitettu tummanruskean kaapin taakse vetomekanismilla. Kaappi näkyy hitusen näissä kuvissa.

Kuvasin myös orkideaa, mikä innostui kesällä kasvattamaan aivan valtavan kukkavarren. Nyt kaikki 10 kukkaa ovat terässä! Tammikuussa 2016 kirjoitin kukkivan orkidean ihmeestä ja nyt samainen kasvi päätti panna vielä paremmaksi.

Loistavaa loppuviikkoa!

Viimeisimmät kirppisostokset

Helsingin-kodin keittiönurkkaan löytyi niin sopiva Ögon-kaakaopurkki, että en voinut taaskaan vastustaa peltipurkin kutsua. Purkin pinnassa on pientä kolhua ja kulumaa, mutta sisältä purnukka on hyvässä jamassa.

Purkki löytyi 3 eurolla Vallilan Metka-kirppikseltä. Kyseessä on malmölaisen Mazetti-merkin kaakaopurkki. Purkin kyljessä tuijottava silmäpari on ruotsalaisen graafikko Olle Eksellin suunnittelema tunnus 1950-luvulla ja siitä on tullut varsin tunnettu kaakaota kuvaava kuvio.

Pikkuhiljaa olen onnistunut hankkimaan kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita Helsinkiinkin. Esim. pieni pallokuvioinen purkki majailee ikkunalaudalla. Vielä tuolle yksilölle ei ole funktiota, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä. Kaakaopurkissa on sentään sisältönä teetä. Muovinen malja toimii puolestaan pinnien ja hiuslenkkien säilytysastiana.

Riihimäen Femmatorilta löysin 1,50 eurolla vuoden 1977 kalenteripyyhkeen. Minulla on yksi kalenteripyyhe 1970-luvun lopusta, mutta en koe kerääväni näitä. Ehkä taktiikkani on napata halvat ja kivat pyyhkeet matkaani, jos sellaisia vastaan kävelee.  Pyyhkeen kuvitus on mielestäni tosi hauska; tykkään erityisesti lokakuusta ja heinäkuusta.

Raidallinen puuvillapaita löytyi myös Femmatorilta. Hintaa hyväkuntoiselle paidalle jäi 1,50 euroa. Kangas on paksua ja jämäkkää ja värit ovat säilyneet hyvin.

Tällaiset tavarat tällä kertaa. Turussa odottaa yksi kaunis ja kauan etsitty ostos esittelyä. Seuraavaksi kuitenkin Venetsia ja sitten taas Turkuun.

Rentouttavaa sunnuntaita!

Silkkivaatteita ja muita suosikkeja

Olen onnistunut hankkimaan monta kivaa mustaa paitaa käytettynä. Ainoa ongelma näiden vaatteiden kanssa on niiden kuvaaminen. Melkein mahdotonta! Ja tietysti paidat olisivat kivempia päällä kuvattuna, mutta minusta ei ole siihen, eli joudumme katselemaan edelleen epämääräisesti henkarilla roikkuvia asioita.

Suosikkini mustakimarasta on jo alkuvuodesta Iso Roobertinkadun Fidasta löytämäni vanhempi silkkipaita. Paidan juju on sen selkä: valkoinen nappirivi. Toki etupuolellakin on kaikkea kiinnostavaa: koristeaplikoinnit ja -laskokset.

Olin aivan innoissani, kun löysin tuon paidan 4,5 eurolla. Pidin tätä paitaa vasta viime viikolla ensimmäistä kertaa päällä, mutta voin kertoa, että paita toimii vallan mainiosti! Olen niin laiska silittämään, että otti aikansa ennen kuin sain paidasta salonkikelpoisen näköisen. Lapussa lukee Tracy, 100% silk, Paris.

Kokemäen Tuohitorilta löysin puolestani ohuen puuvillaisen Espritin paidan, missä kaula-aukon koristus on mielestäni paidan koko juju. Luulin aluksi, että paita on melkein käyttämätön, mutta kun pesin paidan, tajusin että paita vain vaikuttaa uudelta tai käyttämättömältä, mutta ei välttämättä edes ole sitä. Tämä kaunokainen kustansi 6 euroa.

Toinen silkkilöytö näyttää vielä pahemmalta kuvissa kuin tuo toinen silkkiyksilö. Kyseessä on H&M:n paita ja tässäkin juju piilee leikkauksessa. Sivussa on ikään kuin halkiot, mutta kankaat menevät päällekkäin. En saanut onnistunutta kuvaa sivuista ollenkaan. Jää siis mielikuvitukselle varaa!

Tämä paita oli Kampin kirpputorilla myyntiloosissa sen näköisenä, että mietin hetken, otanko vitosella paidan mukaani (=ryppyinen, tahrainen). Onneksi uskalsin ottaa paidan mukaani, koska silkkipesuaineella sai ihmeitä aikaan.

Tuohitorilla kiinnitin katseeni myös isoon valkoiseen Kilta-lautaseen ja otin sen matkaani 4 eurolla. Ihanaa, että näitä isomman kokoisia lautasia on nyt tullut vastaan! Kesällä bongasin jo kaksi 27 cm:n halkaisijan lautasta.

Mustapäiset pikkulusikat ovat vastustamattomia! Jouduin ostamaan viisi lusikkaa tiukasti pussiin pakattuna 2,50 eurolla Kirppis-Center Manhattanilta. Arvasin, että kaikki yksilöt pussissa eivät olleet priimaa ja niin kaksi lusikoista siirtyivät heti ns. kirppiskasaan. Kuvasta pystyy näkemään kuluneet varret, joita en kelpuuta enää käyttöön. En ole keksinyt mitään keinoa, millä tuota mustaa materiaalia saisi hiottua tai kiillotettua.

Sofi Oksasen Norma-kirja on minulta vielä lukematta ja löydettyäni sen 3,50 eurolla Tuohitorilta, päätin kantaa taas kerran myös kirjoja lisää kotiini.

Tällaisia melko mustanpuhuvia löydöksiä tällä kertaa. Onko teidän mielestä kidutusta katsella tämän tason vaatekuvia? Parannusehdotuksia?

Mukavaa viikonloppua!

Kukkapöydän metsästys

Vihjasin edellisessä postauksessa, että etsinnässä on kukkapöytä olohuoneeseen. Vielä ei ole tärpännyt, eli etsinnät jatkukoon! Kiersin viime lauantaina viisi ja sunnuntaina kaksi kirppistä. Voitte myös arvata, kuinka ahkerasti vierailen tori.fissä. Torista olen missannut jo kaksi kivaa pöytää, mutta vielä en luovuta!

Ihanteellinen kukkapöytä henkii 1950-lukua tai on ihan 50-lukulainen, siro ja ihana. Rottinkipöytä ei ole ensisijaisesti hakusessa, mutta ehkä sellainenkin voisi käydä. Olen myös kelannut läpi kaikenlaiset verkossa toimivat potentiaaliset kukkapöytätahot. Yksi kaunis yksilö on tullut vastaan, mutta 95 euron hinta on vähän liikaa. Saattaa myös olla, että repsahdan ja hankin tuon tason.

Pientä turhautumista on ilmassa, koska olen vähintään puoli vuotta kytännyt ennemmän tai vähemmän kukkapöytäehdokkaita. Tiedän myös kokemuksesta, että kun jotain erityistä kirppiksiltä etsii, ei sellaista juuri siinä hetkessä eteen useinkaan tupsahda.

Syy kukkapöytä-maniaan on se, että olemme päättäneet luopua olohuoneessa majailevasta telkkarivanhuksesta, minkä päällä myös osa kasveista majailee. Telkkari on avattu viimeksi varmaankin toukokuussa, tämä kertokoon, kuinka aktiivisesti tuo töllö on käytössä.

Viime lauantaina todellakin etsin kuumeisesti kukkapöytää, mutta kun pöytää ei löytynyt, löysivät nämä kaikki muut tavarat tiensä kotiini. Ei ihan mennyt siis putkeen! Tuon rottinkisen pikkutason ostin suunnilleen siksi, että minua korvensi niin pahasti kukkapöydättömyys, että päätin ostaa "vain jotain". Järkevää. Onneksi pikkujakkara maksoi vain 3,50 euroa. Tuo löytyi Mimmin kirppikseltä.

Raision Ekotorilla/toreilla en ole käynyt vuosiin. Ekotorin Remppapuodissa on kaikenlaisia varaosia ja muutamia huonekaluja. Iso, valoisa, mutta aika kallis kierrätysmyymälä EkoTila oli minulle uusi tuttavuus.

Remppapuodin lampunvarjostinkasasta löytyi kaksi punaista metallista varjostinta. Lopullinen ostopäätös sinetöityi, kun hinnaksi sanottiin 2 euroa/kpl. Nämä valaisimet päätyvät toivottavasti jossain kohtaa keittiön kattoon. Toisessa on kiinni vielä Lival-merkin tarra.

Kultareunaiset skumppalasit löytyivät Hassiselta. Olen näitä laseja katsellut aikaisemminkin, mutta luulin, että nuo maksavat 6 euroa kappale. Tällä kertaa katsoin hintalappua tarkemmin ja ilokseni huomasin, että neljä lasia oli yhteensä tuon 6 euroa. Samoja laseja olen löytänyt pikkuhiljaa lisää kotiin. Nyt laseja on yhteensä 9. Edellinen ostokerta taisi olla Tampereella.

Vihreän Kilta-kupin nappasin mukaani Mimmin kirppikseltä 2 eurolla. Onnistuin rikkomaan vastaavan ja nyt oli hyvä syy napata tilalle uusi.

Tällaiset kukkapöydän korvaajat tällä kertaa. Katsotaan, kuinka kauan kannan kotiin sijaistavaroita. Toivottavasti en pitkään. Rentouttavaa viikonloppua!