Kirppiskokemuksia saaristossa

Loman ensimmäiset viikot vierähtivät Turun saaristossa mökillä ihanissa maisemissa. Pientä kirppiskuumetta oli aika ajoin ilmassa. Pääsin kuitenkin piipahtamaan mökkioleilun lomassa Jumon saarella Liisan kirppiksellä. Kirjoittelin pari vuotta sitten samaisista paikoista, eli tämäkin postaus kannattaa vilkaista, jos nämä paikat innostavat.

Verrattuna viime kertaan, oli Liisan kirppiksellä tavaraa ehkä vähemmän. Löysin astiapinosta hyväkuntoisen Kilta-lautasen eurolla. Lautanen oli oikeasti iloinen löytö, koska näitä 21 cm:n halkaisijan lautasia minulla ei ole juuri laisinkaan. Tällaisia siis lisää kirppiksille, kiitos!

Liisan kirppiksen vieressä on viehättävä Erkas Gården -niminen bed and breakfast -paikka, mikä oli oikea määränpäämme – tarjoilla oli lohikeittoa ja pullaa. Minä maistelin herkullista pullaa ja katselin pihamaalla tepastelevia kukkoja ja kanoja. Muita ihmisiä ei näkynyt juuri lainkaan koko Jumossa.

Kustavin Parattulassa käytiin Eteiskirppiksellä. Tämä paikka on myös muilta vuosilta tuttu. Tänä vuonna oveen oli tullut selvä kehotus: Kirppis on aina auki! Open daily 24 h/7! Sisältä löytyy lipas, minne ostokset maksetaan. Kätevää.

Mukaan tarttuivat 0,10 eurolla ruoririntakoru ja matkalaukun "nimilappu" 0,40 eurolla.

Taivassalossa kesäisin majaansa pitävä Annen kirppis on isohko hallikirppis, missä tulee pysähdyttyä vähintään kerran kesässä. Kirppiksellä tuntui olevan tällä kertaa paljon tavaraa ja katseltavaa. Ehkäpä heinäkuinen vierailuajankohta vaikutti asiaan. Ruska-kuppeja olisi saanut halpaan hintaan, mutta jätin kupit seuraavalle onnekkaalle.

Mukaan tarttuivat käyttämättömät pippuri- ja suolamyllyt mökille kahdella eurolla ja itselleni nappasin kultaa kiiluvan korun eurolla. Laatassa komeilee omahyväisesti E-kirjain.

Annen kirppiksellä oli monta kivaa astiatuttavuutta, mutta yritän pitää löydöt minimissä. Paikalle jäi keltainen Kilta-sokerikko ja vähän astia jäi mieleeni kummittelemaan. 8 euron hinta tuntui vähän isolta, vaikka ei se taida edes olla sitä.

En yleensä postaa blogiini kirppiksien ällöttävyyksiä. Nyt on kuitenkin pakko. Miksi, oi miksi.

Loppuun kuitenkin yksi kaunis ja seesteinen kuva, ettei ihan jää paha mieli. Ensi viikolla on luvassa Itä-Suomen matka, eli pääsen niin sanotusti oikein kunnolla kirppistelemään. Lappeenranta, Imatra ja Savonlinna, täältä tullaan! Kaikki kirppisvinkit otetaan vastaan. Edelliset Itä-Suomen kirppisreissut pääsee lukemaan täältä, täältä ja täältä.

Suomalaista lasia ja vaatekaapin täytettä

Kirppisostoksia on kerääntynyt kevään ja alkukesän aikana vähemmän kuin yleensä. Olen melkein ylpeä saavutuksestani. Toki kesällä on luvassa ainakin yksi niin kutsuttu kirppismatka, eli uusiakin kirppispaikkakuntia tullaan tänäkin kesänä koluamaan. Olen myös ajatellut testata kirppisralleilua elämäni ekaa kertaa elokuussa, kun Marttilassa järjestetään kirppisralli.

Nyt kuitenkin vielä tutuista kirppispaikoista hommattuja löytöjä. Viime maanantaina tosin käväisin Riihimäellä elämäni ekaa kertaa kirpparilla ja kohteeksi valikoitui Femmatori. Vierailu oli antoisa ja olisin pyörinyt hyllyjen välissä pidempäänkin, mutta junaan piti juosta. Ehkä ensi kerralla pääsen tutustumaan paikkakunnan muihinkin kirppiskohteisiin.

Puinen tarjotin löytyi puolestaan toukokuun lopulla Turusta Siivouspäivänä. En tiedä mitä puuta tarjotin on, mutta eurolla tämän sain. Toisen euron löydön tein Töölön Samaria-kirpparilta. Sormuksessa on Ibero- tai Aarikka-vaikutteita, mutta en osaa sanoa, olisiko tuo sormus esim. vanhempaa Iberoa.

Kaj Franckin pieniä tuhka-astioita olen ihaillut aikaisemminkin, mutta nyt kun hinta tuntui olevan kohdillaan (à 3,90 euroa), en voinut vastustaa näitä Häränsilmiksikin kutsuttuja lasisia pieniä kuppeja Femmatorilla. En vielä ehtinyt testaamaan, mahtuuko kuppiin tuikku, mutta tuikkukuppina ajattelin näitä käyttää.

Häränsilmiä on valmistettu aikoinaan Nuutajärvellä (1956–1971) kahdessa eri koossa ja omani on pienempää kokoa. Värivaihtoehtoja on ollut useita: kirkas, ruskea, petrolinsininen, vihreä, harmaa, koboltinsininen, oliivinvihreä, violetti ja punainen.

Vaatepuolelle on tullut tehtyä myös löytöjä. Femmatorilta löysin vitosella jonkun itse Marimekon kankaasta ompeleman paidan. Myynnissä olisi ollut myös pitkä hame, mutta jotenkin koko asu samasta kuosista ja täyspitkä hame, eivät tällä kertaa houkutelleet.

Relovesta nappasin puolestaan mukaani vihertävän keltaisen viskoosipaidan neljällä eurolla. Paita on leveä ja vinoon leikattu + paidan hihat ovat hieman lepakkomaiset. Vaate on alunperin Zarasta ja huomasin juuri, kun laitoin paidan toista kertaa päälleni, että yksi tikkauksista on auennut. Luulen, että paita ei ole ollut ennen minua kovalla käytöllä ja nyt se jo "reistailee". Ehkä pitäisi lopettaa kirppikseltä näiden huonolaatuisten vaatteiden osto.

Puuvillasta, villasta ja modaalista valmistettu Nanson musta "neuletakki" on osoittautunut puolestaan onnenpotkuksi! Vaate on ohut, mutta sopivan lämmin ja kivan mallinen. Löysin tämän yksilön kolmella eurolla edellissunnuntaina Wanhasta Nestorista ja se on jo tässä ajassa noussut vaatekaapin kärkikahinoihin.

Ensi lauantaina alkaa loma, jee! Vähän jo alkaa puuduttaa loputtomiin jatkuva lukuvuosi ja harjoittelukiireet. Ehkäpä lomalla voin taas keskittyä hieman paremmin kirppisjuttuihinkin. Aurinkoista viikkoa!

Tarjotinpöytä

Olen etsiskellyt Helsingin yksiööni kätevää tarjotinpöytää, mitä voisi käyttää kun istuskelee/makoilee sängyssä. Sänky kun on pienessä asunnossa selvästi sohvan korvaaja. Tuntuu myös, että läppäriltä tv-ohjelmien katselu on kivempaa, kun koneen saa aseteltua muualle kuin sänkyyn.

Viime maanantaina onnisti: kävelin Samaria-kirppiksen (Wanhakierto) ohi Töölössä ja ikkunassa nökötti tämä viilupintainen tarjotin. Olin jo aikaisemmin katsellut Ikeasta peräisin olevaa muovista versiota samaisessa ikkunassa, mutta päätynyt siihen että noin 15 euron hinta on vain liikaa rumasta tarjotinpöydästä. Odotus kannatti.

Mielestäni sain tarjotinpöydän edullisesti, 7 eurolla. Pöydän kunto on hyvä: jotakin pientä kulumaa pinnassa on, mutta kunnon pyyhkiminen ja taikasienen näyttäminen taittojaloille, tekivät hyvää.

Pöydässä on merkintä "Seba Sweden", mutta en onnistunut löytämään mitään tietoa tarjottimen valmistajasta. Vähän tässä on sairaalamaiset vibat, mutta ehkäpä asunnossani ei muuten ole vastaava tunnelma.

Pöydän päälle asettelin uuden ihanan Muumimukin, jonka äitini minulle antoi. Olen tuota ns. taidemukia kuolannut, mutta tiedättehän ongelmallisen suhteeni uusiin Muumimukeihin. Hieman harmaalla alueella tietysti mennään, kun pyydän lahjaksi näitä uusia yksilöitä, mutta katsotaan, josko pystyn vieroittamaan itseni uusista mukeista jossain kohtaa.

Aurinkoista uutta viikkoa!

Kirppissaalis

Tein vähän aikaa sitten oikein onnistuneen kirppisvisiitin Kirppis-Center Manhattanille. Myyntipöytien määrä oli tainnut lisääntyä sitten viime kerran ja en edes ehtinyt kiertää kaikkia pöytiä ennen sulkemista. Täytyy varata seuraavalla kerralla entistä enemmän aikaa koko rundin tekemiseen!

Ehkä paras löytö tällä kertaa oli Ril's-merkin nahkanilkkurit vitosella. Aluksi olin hieman epäileväinen, onko kengät aivan mahtavat vai vain kornit. Onneksi päädyin positiivisiin fiiliksiin, koska onhan nuo metallisomisteet vain sikahienot! Nämä jalassa tulee hullu leopardi nainen -olo, mutta ei haittaa!

Kenkiä ei ole oman arvioni mukaan käytetty juuri ollenkaan, eli tein mielestäni oikein onnistuneen ostoksen.

Kaksi leipälautasen kokoista Kilta-lautasta oli myös mieluinen bongaus. Toistan varmasti itseäni, mutta näitä valkoisia Kiltoja näkee harvoin ja tämän kokoisia lautasia minulla taisi olla vain yksi ennestään. Lautaset eivät olleet aivan halvat, 5 euroa kipale.

Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -kirja lähti matkaani siksi, että ystäväni oli sitä suositellut ja muistin kerrankin kirjan nimen oikealla hetkellä. Pokkarin hinta (3 euroa), ei ollut aivan kohdillaan, mutta lukuhalu kiilasi hintatietoisuuden edelle. Kirja on vielä lukematta, mutta seuraavana lukulistalla.

Todellinen vaatemuistuma 90-luvulta on puolestaan löytämäni kukallinen viskoosimekko. Ihastuin mekon kuosiin,  malli ei ole ehkä kaikkein paras mahdollinen. Olen pitänyt mekkoa kerran ja se näyttää paremmalta, jos suht pitkät hihat kääräisee ylös. Mekko ei ollut hinnalla pilattu, köyhdyin ostoksesta euron.

Tällaisen setti tällä kertaa. Siivouspäiväkin vilahti – olin itse myymässä, mutta yhden pienen ostoksenkin tein. Joitakin kirppishankintoja on rästissä, eli kirppispostauksia on taas hitaaseen tahtiin tulossa. Hyvää alkavaa kesäkuuta!

Klassikko-mekkoja

Sydämessäni on suuri paikka suomalaiselle suunnittelulle ja muotoilulle. Tämä ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä, sen verran paljon olen hehkuttanut esimerkiksi Kaj Franckin astioita tai Vuokko Nurmesniemen vaatteita. Marimekko ja Vuokko ovat niitä suurimpia suosikkeja. Liian usein pukeudun tummasävyisesti, mutta välillä päälle pääsee myös väriä.

Löysin jokin aika sitten klassikkovaatteen kaappiini. Tätä yksilöä olen metsästänyt jo vuosia ja nyt tärppäsi. Kyseessä on Marimekon Iloinen takki. Mekon kuosina on Vuokko Nurmesniemen ihana Nadja. Marimekon sivuilla kerrotaan näin: Vasta naimisiin mennyt Vuokko Eskolin-Nurmesniemi ajatteli, että sellainen mekko olisi mukava, jonka taskuihin voisi kätkeä talteen omalta rakkaalta saatuja pikku lahjoja ja viestejä. Iloinen takkihan siitä syntyi, vuonna 1960. Pian kaikki halusivat samanlaisen taskullisen takkimekon niin äidit, tyttäret ja tyttärentyttäretkin. 

Oma mekkoni on lastenmallia koossa 160 cm. Melkein samanlainen aikuisten vaate on nimeltään Kihlatasku. Löysin oman Iloisen takkini Kampin kirpputorilta. Aivan halvalla vaate ei irronnut, 35 eurolla. Toisaalta sama vaate maksaa uutena melkein tuplat ja jos oikein katsoin, Marimekko ei enää tee mekkoa koossa 160 cm. Kihlatasku on puolestaan yli satasen. Ero Iloisen mekon ja Kihlataskun välillä ovat ainakin muotolaskokset, kaula-aukon koko ja taskujen määrä. Vanhempia Iloisia mekkoja on valmistettu myös ruskeansävyisenä.

Tämä vaate herättää monissa paljon muistoja. Sekä positiivisia että negatiivisia. Minulle mekko edustaa kuviksen ope -lookia par excellence, mutta eihän se mitään! Pitihän minusta aikoinaan tulla kuviksen ope (vai pitikö?). Hirveän kauas en liikkunut tuosta ammatinvalinnasta, mutta tätä mekkoa en ehkä ihan jokaiseen taidehäppeninkiin päälleni laita, sen verran ikoninen kaapu kyseessä on. Ei varmaan tarvitse silti edes mainita, että rakastan tätä vaatetta!

Toinen ihanuus löytyi Relovesta ainoastaan seitsemällä eurolla! Kyseessä on villainen Vuokon mekko. Mekko näyttää kuvissa jotenkin ihan kamalalta ja roikkuvalta, mutta kyseessä on todella kaunis pussihihainen yksilö. Hihat voi pitää ns. pitkinä tai sitten hieman ylös vedettynä. Mekon malli on a-linjainen, mitä kuvasta on vähän vaikea ehkä hahmottaa.

Vaate ei ole ihan priimassa kunnossa ja vaihdon siihen mm. kuminauhat hihansuihin vanhojen haurastuneiden tilalle. Mekossa on myös pari pientä reikää, mutta en lähtenyt niitä korjailemaan, sen verran huomaamattomia ne mielestäni ovat.

En tiedä tästä pinkistä mekosta mitään. Uskon sen olevan 1970-luvulta tai 1980-luvun alusta. Tunnistaako kukaan Vuokko-lapun perusteella mekon ikää tai muuten?

Tätä mekkoa olen pitänyt pariin otteeseen ja se on osoittautunut käytössä todella hyväksi!

Kaikenlaista

Nyt on luvassa rästissä olevat kirppisostokset -postaus. Yksi iloisimmista materiaalisista kohtaamisista tapahtui ensivisiitilläni itsepalvelukirpputori Hietsumarketissa. Löysin sinisen Kilta-kupin ja -lautasen (yhteensä 5,50 euroa). Tämä kuppi on isompaa kokoa, eli teekuppi. Näitä minulla on enemmän ja monessa värissä, toisin kuin kahvikuppeja löytyy vain valkoisena. Kuppi ja lautanen lymyilivät eri pöydissä. Kävi siis tuuri, että pari löytyi samalla kerralla. 

En useinkaan osta vain kuppia tai lautasta, koska pelkään, että kuppi tai tassi jää parittomaksi. Ehkä ei pitäisi sentään pelätä, varsinkaan, kun Kilta ei ole mikään harvinainen astiasto. Tuntuu vain siltä, että esimerkiksi tällaista sinistä kuppiparia olen etsinyt jo vaikka kuinka kauan. Nyt minulla on niitä kaksi kasassa. Uusimmassa Kilta-hankinnassa on myös hauska esimerkki näiden astioiden leimoista. Kupin pohjassa komeilee selvä Arabian vuosien 1964–1972 tehtaanmerkki ja lautasessa on jäljellä pieni muistuma leimasta. Näistä leima-asioista olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutta leiman puuttuminen johtuu useimmiten siitä, että se on laitettu lasitteen päälle ja käytössä leima on vain kulunut. 

Toinen astiauutuus on seikkailusarjaan kuuluva Muutto-muumimuki. Iittalan sivuilla mukista sanotaan näin:  Astioiden takaa löytyy Muumipeikko ja pyrstötähti -tarina, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti päättävät lähteä selvittämään miksi kaikki pakenevat Muumilaaksosta. Selviää, että taivaalla leijuu päivä päivältä kasvava pyrstötähti, joka iskee maahan aivan pian. Jopa muumiperhe päättää paeta ja ottaa tietysti tärkeimmät tavarat, eli kakun ja vähän muuta, mukaansa. Luonnonvoimat yhdessä kuitenkin korjaavat tilanteen ja pyrstötähden isku maahan väistyy.

Sellaista mietin, että miksi tämä muki maksaa uutena huomattavasti enemmän kuin ns. tavalliset mukit? No, itse bongasin yksilöni kohtuulliseen yhdeksän euron hintaan Kampin kirpputorilta. Suosikkikohtani mukissa on alareunassa vipeltävät pikkuotukset. Niiskuneidin ja varsinkaan Pikku Myyn olomuodosta en niinkään perusta, mutta muuten mukissa on mukavia yksityiskohtia.

Pari ihanaa korua on eksynyt korukokoelmaani myös. Nämä nappasin ystäväni ehtymättömästä koruvarastosta, kun olimme yhdessä myymässä Earth hour -kirppiksellä. Sain korut kahdella eurolla. Varsinkin tuo lintu on suurikokoinen ja näyttävä ja puolestaan söpö kimalainen on sopivan pieni.

Astioiden, korujen ja kenkien lisäksi laukut ovat yksi heikkouteni. En siis voinut vastustaa ruskean nahkalaukun kutsua Iso-Roban Fidalla. En ole katunut ostosta hetkeäkään. Laukku on juuri oikean kokoinen (mahtuu muistiinpanovälineet, vesipullo jne.) ja tätä 80-lukulaista (?) kaunokaista ei oltu hinnalla pilattu, 5,90 euroa. Minulla on ennenkin ollut yksi italialainen Polo Bag Ravasi -merkkinen laukku. Mietin, että onkohan tämän merkin tyyli perustunut ranskalaisen Longchampin "ihailuun". Ainakin merkin logossa on paljon samaa.

Loppuun vielä kaksi talvista vaatehankintaa. Tänä vuonnahan talvi on kestänyt ennätyspitkään, eli on ollut ihan villapaidoille käyttöä viime päiviin asti. Todella hyvä ja laadukas Arolan musta villaneule löytyi Riimi-kirppikseltä kolmella eurolla. Paidan juju on mielestäni kauluksessa. Vaatteen malli on hieman lepakkomainen, eli paita kapenee vyötäröä kohti. Neule oli hieman likaisen oloinen, mutta villapesu auttoi ja nyt paita tuntuu kuin uudelta.

Toinen villapaita on pikemminkin mekko tai tunika minulle. Tämä petroolinsininen suurikokoinen villis on jonkun itse neuloma. Tätä en ole vielä käyttänyt, mutta toivotaan, että ensi talvena olisi tarvetta tällaiselle isolle ja pehmeälle paidalla. Villapaita irtosi 2,50 eurolla ja löytyi myös Riimi-kirppikseltä.

Tällainen sekalainen seurakunta tavaraa on siis löytänyt tiensä kotiini. Löytyykö löydöistä suosikkeja? Mukavaa viikonloppua!