Kaksi kirppistä

Aloitin loman vajaa pari viikkoa sitten sinkoutumalla heti Ruovedelle mökkeilemään hyvässä seurassa. Nautimme myös Mäntän Kuvataideviikkojen ja Serlachius-museo Göstan tarjonnasta. Melkeinpä 15-vuotinen perinne Kuvataideviikoilla ei siis tänäkään vuonna katkennut.

Paluumatkalla Hämeestä Turkuun, pääsin myös kirppiselämöinnin äärelle. Ensimmäinen sattumalta löytynyt kirppiskohde oli Viimeinen oljenkorsi Teiskossa.

Sekalaista tavaraa sisältänyt hyllykirppis piti sisällään mm. hienon puisen naulakon, joka jäi hieman kaivertamaan mieltä. Naulakolla ei kuitenkaan ole tarvetta, eli se jäi odottamaan seuraavaa onnekasta kävijää. Silkinystävänä en voinut vastustaa hitusen hassua silkkihupparia. Huppari maksoi viisi euroa.

Toinen kohde oli suurikokoinen Pirkan kirpputorikeskus. Tarkemmin ottaen kirpputorikeskuksessa sijaitseva Retropuoti, oli minulle se kiinnostavin kohde, mutta kahlasin ison loosikirppiksen toki läpi ennen retro-osastoa mukavin tuloksin.

Löysin kivaan hintaan kaksi käyttötavaraa mökille. Pienikokoinen mäntysuovalta tuoksunut räsymatto kustansi viisi euroa, kuten myös sininen leipälaatikko.

Valkoinen Kilta-neliövati oli iloinen vitosen yllätys myös. Astia on todella hyväkuntoinen ja leimakin löytyy pohjasta. Ihanaa, että välillä löytyy myös valkoista Kiltaa.

Retropuodin värikkäät ja valikoidut tuotteet olivat todellisia herkkuja, mutta nappasin mukaani lopulta vain mustan käsilaukun (kuusi euroa). Oikeastaan laukku ei ole vain musta käsilaukku, vaan se on täydellisen kokoinen (mahtuu vesipullo), hienoin yksityiskohdin varusteltu suomalainen Jubella-merkkinen kaunokainen.

Huomenna laukku pääsee tositoimiin, kun matkaan pienelle Pohjanmaan kierrokselle. Nyt kaipaisinkin taas vinkkejä kivoista kirppiskohteista akselilla Kokkola–Pietarsaari–Seinäjoki. Mitä kirppistä en ainakaan saa missata?

Tatti!

Katsokaa, mikä ihanuus koristaa keittiön hyllyä! Posliininen tattivati on mun! Hieman rupusessa kunnossa astia on, mutta eipä se ainakaan minua haittaa. Hyllyllä kauneusvirheitä ei edes huomaa ja astiaa voi hyvin käyttää tarjoilukäyttöön.

Olen tietysti kuolannut näitä posliinisia tattiastioita mm. Instagramissa. Tuntuu, että tattimania vain pahenee, vaikka omistankin jo pienen ja ison emalisen tattikulhon. Virheettömät posliinivuoat, kahvikupit ja talouslevyt ovat ihan hullun hintavia, mutta tämän kolhuisen yksilön sain 31 eurolla posteineen Facebook-kirpparilta. Varmaan jollekin tuo hinta on sulaa hulluutta, mutta minulle nämä tattiasiat tuottavat niin suunnatonta iloa, että en osaa kriittisesti miettiä edes käytettyjä euroja.

Tämä Esteri Tomulan suunnittelema tattikuvitus on vain niin superhieno! Voitte varmaankin arvata, millaisen kohtauksen sain, kun tajusin, että hyvin Kilta-kuppien tyyppisiä (en ole varma, onko tuo Kiltaa) löytyy tattikuosilla?

Löytyykö lukijoista tattikuosifaneja?

Kaikenlaista

Kesäkuu lähenee loppuaan ja se tarkoittaa kesälomani lähestymistä. Jihaa! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet sellaista työnsankaruutta, että olen ehtinyt keskittyä suunnilleen vain työntekoon ja nukkumiseen. Juhannuskin meni tuossa välissä – erittäin hyvin ja loistokkaasti – mutta bloggaaminen on tässä kaikessa tohinassa jäänyt taka-alalle.

Kasasin postaamattomat kirppisostokset yhteen ja aikamoinen pino kaikenlaista on taas kertynyt. Olen ehtinyt kirppistellä mm. Helsingissä ja Tampereelle + tietysti Turussa.

Tarkkasilmäisimmät huomaavat erään paljon puhutun muumimukin piileksivän löytöjen joukossa. Kyllä! Esi-isä on saapunut kotiin. Jos totta puhutaan, koin melko ristiriitaisia hetkiä Kirppis-Center Manhattanilla, kun mukin sieltä bongasin. Osasin odottaa, että kirpputorilta sen varmasti joskus löydän, mutta jo nyt. Haiskahtaa trokarilta. Jotenkin tuntuu falskilta, että ostin nyt sitten kuitenkin Esi-isän, vaikka minun piti lopettaa uusien mukien keräily, mutta onhan tuo tietysti käytetty yksilö. Vai onko? Hintalapussa luki "käyttämätön", mutta kylkeen liimattu rikkinäinen tarra kielii muuta. En ole koskaan tajunnut tarrojen vaalimista mukien kyljissä. Ja tämä repeytynyt tarra on huvittavuudessaan surkuhupaisa. Aika jännä tarra käyttämättömälle mukille. Muki kustansi 10,90 euroa.

Astiaostoksia edustavat myös Manhattanilta löytyneet Kilta-neliövati (6 euroa) ja Hackmanin aterimet (yhteensä 2 euroa). Tuo neliövati on korkeampi ja kookkaampi ja näitä isompia neliöitä minulla on vain mustana ja keltaisena. Vihreä astia oli siis mieluisa bongaus.

Hieman toisenlaiseen astiakategoriaan menee muovinen rasia. Tällaisen tismalleen saman rasian löysin keväällä aikaisemmin ja nyt kylpyhuoneessa onkin jo kolme muovista kristallijäljitelmäpurkkia. Purkki löytyi Helsingistä Kampin kirpputorilta viidellä eurolla.

Tampereelta rahtasin useammankin jutun, kun kesäkuun alkupuolella siellä erään kirppispainotteisen lauantain vietin. Pelastusarmeijalta löysin käyttämättömän oloiset Ecco-sandaalit 8,50 eurolla. En voinut jättää hyvälaatuisesta nahasta valmistettuja ihanan pehmeitä kenkiä liikkeeseen, vaikka kenkien muotokieli ehkä hieman liian jykevä onkin omaan makuuni. Kirpputori Tarinasta nappasin juuri ennen paluubussiin juoksemista kaksi söpöä korua: timanttisilmäinen elefantti (euron) ja tiikkipuisen kaulakorun (3,50 euroa).

Kodin kakkosesta silmiini osui erityisesti vaatteita: värikäs viskoositoppi ja tummansininen trikootoppi (yhteensä 1,50 euroa). Marimekon Muija-kuvioinen peltipurkki oli vain niin sanotusti pakko ottaa matkaan mukaan (5,50 euroa).

Vaatteita olen muutenkin kahminut lisää kesän kynnyksellä. Tuntuu, että intoudun aina keväisin ja kesäisin vaatteiden äärellä. Kukallinen, jonkun itse ompelema paita on ehdottomasti hienompi päällä kuin henkarissa. Kaula-aukon kulmikkuus on plussaa.

Olen luvannut itselleni, että en osta silkkivaatteita täydellisen sokaistumisen vallassa, mutta kuinkas kävikään. Tämä ryppyinen Stockmann silk -toppi on teltan kokoinen, mutta uskottelen itselleni, että kavennan tuon kaunokaisen. Katsotaan, koska operaatio mahtaa tapahtua...

Tämä viimeinen otos kuvastaa todellisuutta: rakastan mustaa ja mustanvärisiä vaatteita. Olen aina ikionnellinen, jos löydän hyväkuntoisia perusvaatteita kierrätettynä. Pinosta löytyvät kahdet trikooleggingsit kotikäyttöön (yhteensä 1,50 euroa), pitkähihainen trikoopaita (2 euroa) ja viskoosinen toppi (3 euroa).

Yksi ihanuus odottaa vielä postausta, mutta siitä erikseen. Vihje: asiaan liittyy tattikuvio.

Itse ihanuus! + linkkivinkit?

Bongasin Hietsun kirppikseltä huhtikuussa hehkuttamani Vuokon mekon. Eipä mennyt kovinkaan pitkään, kun katseeni nauliutui Facebook-kirpputorilla erääseen toiseen Vuokon mekkokaunokaiseen. Aluksi luulin, että minun ei kannata sen enempää mekkoa kuolata, koska kokolappua koristi pienempi numero kuin Hietsusta löytämässäni mekossa. Onneksi tarkistin mitat, ja se oli sitten menoa. Lopulta en joutunut edes huutamaan kilpaa mekkoa, vaan sain omalla tarjouksella, 35 eurolla, itselleni.

Ja. Tämä mekko on puhdasta rakkautta! Täysin haalistumattomat värit, laadukas puuvillakangas, graafisuus ja mekon pituus, tekevät vaatteesta melkeinpä täydellisen. Kun mekko saapui postiin, oli minun pakko rynnätä sovittamaan raitatapausta heti viereisen ruokakaupan sovituskoppiin. Nyt täytyy vain toivoa, että voin iloita mekosta mahdollisimman pitkään.

Miten vielä voisin hehkuttaa tätä mekkoa? Sydän, sydän, sydän!

Loppuun vielä toive, rakkaat lukijat: kaipaisin blogisuosituksia. Olisi hienoa saada lisää kiinnostavia, retro- ja kirppishenkisiä blogeja lukulistalle. Sivupalkista näkee, mitä blogeja seuraan, mutta aina on lisää tilaa uusille tai vanhoille tulokkaille. Rohkeasti siis suosituksia lisäämään kommenttiboksiin. Sana on vapaa!

Tampereen ja Maskun tuliaiset

Toukokuun loppupuolella poikkesin Tampereella järjestetyllä Hämeenpuiston vilttikirppiksellä. Ideana taisi olla se, että paikalle sai kuka vain tulla myymään maksutta. Myyjiä oli jonkin verran, mutta myytävä tavara ei ollut mitenkään kummoista tai sitten kaikki aarteet olivat jo siirtyneet uusille omistajille, kun saavuin paikalle. Tein kuitenkin joitakin löytöjä. Tietysti.

Kiinalainen hyväkuntoinen emalimuki jatkaa eripariemalimukien sulavaa linjaa. Kolmen euron lintukoristeinen kuppi oli vain liian söpö ja en voinut jättää sitä ostamatta. Mitään järjellistä perustetta sen ostoon ei tietenkään ollut.

Pähkinää rouskuttava orava -koru menee hieman samaan kategoriaan: liian söpö jätettäväksi kirppisviltille. No, korut eivät ahdista minua: ne menevät pieneen tilaan ja niiden käyttöaste on kova. Metallinen riipus maksoi kaksi euroa.

Kolmas Tampereen-löytö on Nanson yöpaita. Hyvälaatuisen oloinen pitkähihainen paituli lähti kahdella eurolla matkaani. Tämä koira- ja timanttikuvioinen vaate menee ehkä mökkikäyttöön: kosteassa mökkiympäristössä tuntuu tarvitsevan helposti kesälläkin pitkähihaista yöpaitaa.

Maskun Wanhasta Nestorista nappasin viime sunnuntaina sinisen muovilaukun (3,20 euroa). Tällaiset laukut ovat todella nostalgisia! Näitä valmistetaan nykyään myös uustuotantona, mutta tämä taitaa olla vanhempi yksilö. Viime keväänä hankin valkoisen samanmoisen laukun, mutta laukun kahva katkesi harmillisesti. Täytyy katsoa, jos saisin korjattua kantokahvaa jotenkin.

Wanhasta Nestorista löytyi myös valkoinen paksu ja kestävä puuvillainen lakana (2,40 euroa) ja Stadiumin musta ulkoilutakki (5 euroa).

Wanhassa Nestorissa on nykyään uusi omistaja ja hyllypaikkoja taitaa olla enemmän kuin ennen. Kirppiksellä olisi ollut muitakin houkutuksia, mutta onnistuin vastustamaan maljakoiden, peltipurkkien, emalin ja kuppien kutsun.

Emaliuutuuksia

Kun jokunen vuosi sitten innostuin uudelleen emalista, alkoi mielessäni pyöriä joitakin erityisen himottavia juttuja: Esteri Tomulan kynästä syntynyt tattikuosinen kulho,  Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelema sydänkuosinen kulho sekä Nooan arkki tai Nooakin arkki -niminen muki. Tattikulhojen kanssa kävi loistavasti viime vuonna ja pienemmän sydänkulhonkin sain kalastettua Facebook-kirpparilta (myönnettäköön, että isompi kulho kiinnostaa edelleen).

Nooan arkki -mukia olen huudellut verkossa, mutta hinnat ovat nousseet aina pilviin – samoin on isomman sydänkulhonkin kanssa tupannut käymään. Repsahdin kuitenkin ja hankin huonokuntoisen eläinmukin. Enkä saanut sitä edes halvalla (25 euroa), mutta jonkinlainen napsahdus päässäni tapahtui ja päätin haluta muki-söpöläistä näin kovaa.

Mukin kuvan on suunnitellut Gunvor Olin-Grönqvist ja tätä samaa kuosia on esiintynyt myös posliinisessa lastenastiastossa. Oma mukini on nähnyt jo parhaimmat päivänsä ja osa kuvista on kulunut mukin pinnasta pois. Jotenkin kuitenkin kettu (orava?), possu, hiiri, kissa ja sudenkorento (perhonen?) saavat sydämeni läpättämään. Mukia ei voi käyttää, siinä on aivan liika emalirikkoja, mutta ei se hyllynkoristeena haittaa.

Toinen FB-kirppislöytö on tummanvihreä mattapintainen emalikulho. Tykkään kovasti tämän Kaj Franckin suunnitteleman kulhon muodosta. Kulho on hyvässä kunnossa. Tästä kukkaroni keveni 15 euroa.

Kaksi uutta Wärtsilän Finelin emaliastiaa syöksivät vallasta kolme muuta: Primavera-kattilat ja Punahilkka-pannu majailevat tätä nykyä uusissa osoitteissa. Plussan puolella siis ollaan.