Facebook-kirppikset

Olen löytänyt uuden, koukuttavan harrastuksen. Facebook-kirpputorit. Ei herrajumala, millainen kirppishulluuden uusi taso näiden online-puotien myötä on löytynyt. Olin vuosia sitten jonkin aikaa intohimoinen huuto.netin käyttäjä, mutta sitten into lopahti ja uskon ja toivon, että jossain kohtaa virtuaalikirput eivät kiinnosta enää näin paljon.

Tuhoa on kuitenkin jo syntynyt. Olen puolessatoista kuukaudessa hankkinut Fb-kirppiksiltä hyllyn, mekon, laukun, kukkaruukun, voirasian, pipon (lahjaksi, ei kuvaa) ja kengät (ei vielä kuvaa). Oikeastaan hinnatkin ovat melkein poikkeuksetta korkeammat verkossa kuin ihan peruskirpputoreilla, varsinkin jos postimaksut joutuu maksamaan itse. Täytyy nyt kuitenkin myöntää, että olen saanut myös myytyä tuota kautta ihan mukavasti itsekin: kaksi mekkoa, kaksi paitaa, viisi lautasta, vati, kaksi liinaa ja kasari. Osa on mennyt vähän liiankin halvalla ja kaikki yrittämäni myyntituotteet eivät ole myöskään menneet kaupaksi. Postitusruljanssi on myös aika ikävä.

Ensimmäinen ostos taisi olla ihastuttava suomalais-japanilainen voi- tai juustokupu. Puuosassa on merkintä "Lindholm Quality, Made in Finland". Keramisessa kuvussa on Japan-teksti. Kupu sopii mitä parhaiten Kilta-astioiden kanssa, vaikka se ei samaa sarjaa olekaan.

Seuraava ostos oli mustanruskea Arabian kukkaruukku. Nämä molemmat painavat tavarat onneksi ostin turkulaiselta myyjältä, eli en joutunut pulittamaan postikuluja.

Rakkautta ensisilmäyksellä -kohde oli ehdottomasti Vuokon laukku. Ah, Vuokko! Toki laukku ei ole kovinkaan kätevä, koska siinä on vain kaksi sivutaskua ja laukun isoimpaan osaan pääsee vain sujauttamaan tavaroita. No, kätevyys ei ennenkään ole niin paljon kiinnostanut materialistisissa valinnoissa. Toisaalta talvella laukkua voi käyttää myös muhvina.

"Fazerin sininen" -mekko, 1970–1980-luvulta peräisin oleva kreikkalaismekko on päällä eri luokkaa kuin tässä kammotavassa kuvassa. Jos ehdin, kavennan ja lyhennän tätä luksus(?)hippimekkoa hieman.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä 1950–1960-luvulta peräisin oleva viilupuinen hyllykkö. Kyseessä ei ole siis lastulevyrimpula, vaan hieno puinen hylly. Tämä oli kaksiosainen, mutta nyt irtohyllyt on yhdistetty toisiinsa ja lehtiteline ei ole laisinkaan käytössä. Tämä kapistus kuuluisi kai olohuoneeseen, mutta hyllystä tulee säilytystila astioille. Täytyy kuvata lopputulos ja laittaa tänne, niin hyllyn muodonmuutos tulee esille.

Erityisesti tämä hylly on noussut ihan ykköseksi. Se on niin hieno!

(Kirppis)retki Saloon

Eräs syksyinen lauantai suuntasin Salon kirppiksille ystäväni kanssa. Kirppisorientoituneelle kaverilleni retki oli ensimmäinen ja lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin, koska tarkoituksena oli koluta useampi paikka.

Ensimmäinen etappi oli tuttu Suurkirppis. Kiersimme tarkkaavaisesti koko kirppiksen hylly hyllyltä ja keräilimme ostoskoriin estoitta kaikkea kivaa. Vilkaisin tunnin kiertelyn jälkeen kelloani ja ajattelin mielessäni, että suht pian olisi aika siirtyä seuraavan paikkaan. Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, tajusin että olimme todellakin viettäneet melkein kaksi tuntia tuolla! Eipä ollut ihme, että loppupuolella kiertelyä alkoi jo nälkäkin painaa päälle...

No, Suurkirppikseltä jäi käteen iso Säästöpankin elefanttilipas, messinkinen pähkinänsärkijä (pähkinän mallinen!), kolme Sorsakosken ruokalusikkaa ja viskoosihousut.

Fanttiperhe kokonaisuudessaan. Nämä lippaat ovat enemmänkin keräilytuotteita – eihän näillä mitään koristetta kummempaa funktiota ole.

 

Vielä en ole päässyt testaamaan, toimiiko tuo särkijä, mutta ainakin se on todella päheän näköinen, jos ei muuta.

 

Hackmanin Sorsakoski-merkinnällä varustetut lusikat.

Ruusukuvioiset viskoosihousut mietityttivät sovituskopissa, mutta olen nyt jälkeenpäin vakuuttunut näiden kesähousujen mahtavuudesta. Housut on varmasti tarkoitettu pohjemittaisiksi, mutta minulle ne ovat juuri sopivasti juuri nilkkapituiset (lyhyen ihmisen etuja?).

Intensiivisen ensimmäisen kirpparivierailun jälkeen kävimme nopeasti vilkaisemassa Fidan tilalle tulleen liikkeen (en muista nimeä), mutta en löytänyt paikasta tällä kertaa mitään sykähdyttävää.

Viimeiseksi kohteeksi jäi keskustan Aarresaari. Päädyin hankkimaan lopulta ruskeamustan Kilta-tarjoiluvadin, vaikka olin keräillyt koriin vähän muutakin. Todella hyväkuntoinen, mutta hitusen kallis (omaan makuuni) astia vei kuitenkin lopulta voiton. En muistanut kuvata vatia, mutta kyseessä on vadeista kapeampi malli. Kiltakokoelmani kasvoi siis (vaihteeksi) yhdellä uudella osalla.

Retkipäivä oli mitä onnistunein! Ainoastaan  aika loppui hieman kesken. Ensi kerralla auto starttaa vielä aikaisemmin tai sitten ei pidä intoutua kiertelemään ensimmäisessä kohteessa kahta tuntia.

Sävy sävyyn

Yhden rankan kirppisviikonlopun tuloksena kasaantui kotiini keskenään sävytetty ja harmoninen kokoelma tavaroita. Punavalkoisuus, metalli, sydämet ja punainen olivat päivän sana.

Kaikki löydetyt esineet olivat kohtuullisen hintaisia, suurin osa jopa halpoja. Esimerkiksi suomalainen teräskahvipannu irtosi neljällä eurolla Kaarinan Ykköstien kirpputorilta. Tuntuu, että tällä hetkellä kirppishinnoittelun nousukautta elävät juuri tällaiset pannut ja siksi tartuinkin tähän yksilöön hanakasti. Pannussa on myös hyvin samanlainen muotokieli kuin suuresti rakastamassani Iso Pehtoorissa.

Kookas peltirasia löytyi myöskin Kaarinasta, Kirppis-maailmasta. Purkin sisus on hyvässä jamassa ja rasiaa ei ole varmaankaan käytetty paljon. Sinne voisi laittaa jopa joulupipareita – jos niitä siis leipoisi.

Hackmanin Sarja 6000 -ruokailuvälineet tuntuvat juuri nyt olevan myös kuumaa kamaa. Sorsakoski-nimellä liikkuvat aterimet viittaavat tehdaspaikkakuntaan, ei suunnittelijaan niin kuin joskus luulin. Nämä lusikat ovat enemmänkin tarjoilulusikoita, sen verran suurikokoisia ne ovat. Lusikat ovat Ykköstien kirpparilta, kuten myös kaksi valkoista Kilta-lautasta.

Tämä pallokoru löytyi puolestaan Yliopistonkadun Art + designista. Käyn harvoin tuolla, vaikka paikka on pullollaan kaikkea ihanaa – mutta kallista. Olin suorastaan yllättynyt, että 1960-lukulainen metallipallo hapsulla maksoi vain 18 euroa. Koru muistuttaa myös huomattavan paljon Istanbulissa kuolaamiani hopeisia perinnekoruja.

Toinen korulöytö on elokuulta, mutta en ole muistanut kuvata sormusta aikaisemmin. Tämä metallisormus on myös 1960-luvulta (ainakin myyjän mukaan) ja se löytyi Helsingistä Aleksis Kiven kadun ulkokirppikseltä.

Peltitarjotin sydänkuosilla lähti matkaan aika heppoisin perustein: se oli ihana ja halpa. Tarjottimen pohjassa oleva tarra kertoo valmistusmaaksi Unkarin.

Vaatehankintoja

Sekalainen kasa vaatteita on löytänyt tiensä luokseni. Osa ostoksista on elokuun puolelta, osa viime viikonlopulta. Kreisein kaikista on huvittavuuden puolelle lipsahtavat sortsit. Ne taitavat olla 80-lukua tai ysärin alkua.

Sortsit löytyivät Wanhasta Nestorista.

Nanson raitapaita ja Onlyn puuvillacollege lähtivät matkaani vakkari-Pelastusarmeijalta. Nanson trikoopaita oli löytö, koska olin katsellut tuota samaista paitaa viime tai edellisvuonna Nanson liikkeessä täysihintaisena. Oli siis hienoa törmätä samaan, uuden veroiseen, paitaan kirppiksellä. Ainoa "miinus" on se, että en löytänyt tismalleen omassa koossani kyseistä paitaa. No, tarpeeksi lähelle meni joka tapauksessa.

Onlyn kollari tuntuu myös olevan käyttämätön tai todella vähällä käytöllä ollut. Pesin paidan ja en tietenkään pesun jälkeen silittänyt sitä. Nyt paidassa on kauniit rypyt. Täytyy toivoa, että paita siliää itsestään.

Olen joka kerta ihmeissäni, kun löydän täysin uusia tai lähes uusia vaatteita kirpputoreilta. Mitä ihmettä vaatteen alkuperäisen ostajan päässä tapahtuu, kun vaate päätyy kierrätykseen ilman käyttöä?

Todellinen ysärivaate on kuvan farkkutakki. Takki on jostain lapsuuden rajamailta. Ja onhan se myös lastenkokoa.

Takki löytyi Taivassalosta halli/kotikirppikseltä. Olen mennyt Kustavintiellä nököttäneen kirpputorikyltin ohi monesti ja elokuussa pääsin vihdoin katsastamaan paikan. Luulin todella, että käsinmaalattu kyltti johdattelisi jonkun autotalliin, mutta paikka tuntui olevan osittain organisoitunut ja myynnissä olleet tavarat oli numeroitu. Osa tavaroista, esim. emalipannut, olivat hinnoissaan, mutta samaisesta paikasta löysin esim. Kilta-astioita todella halpaan hintaan.

Satunnaista kirppismatkailua

Myös loppukesästä tuli käytyä maakuntien kirpputoreilla. Ei tosin yhtä ohjelmallisesti kuin alkukesän matkoilla esim. Porvooseen tai Forssaan.

Matkalla Turusta Poriin kuulin, että matka viivästyy 20 minuutilla, joten laskin, että ehdimme aivan hyvin piipahtaa Euran Kirputon-kirppiksellä. Olen mennyt monesti Kirputtoman ohi, mutta paikka on ollut aina kiinni tai ainakin olen luullut niin. Olin siis todella innoissani, kun vihdoin pääsin sisälle asti Kirputtomaan. 15 minuuttia tiivistä kiertelyä tuotti tulosta ja mukaan lähti vaaleansininen metallipurkki, sienikori ja kasa vanhoja kiiltokuvia.

Näin myös useamman Esteri Tomulan suunnitteleman emaliastian ja tattikulho meinasi koitua kohtalokseni. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin tuon kulhon livenä. Se oli ihana. Toinen kutkuttava tuote oli Arabian kalaleikkuulauta, mutta en raaskinut hankkia kumpaakaan. 

Vein korin mökille ja se pääsi heti käyttöön.

Metallipurkit ovat heikkouteni. Tämä päätyi kylpyhuoneeseen. Eniten käyttöä purkeille on keittiössä, mutta minulla taitaa olla tasaisesti joka huoneessa purkit käytössä.

 Kiiltokuvien pohjalla on ruskea Kilta-lautanen. Lautaset löytyivät Ekokaarinasta eurolla. Kiiltokuvia on sekalainen kasa ja osa näyttää lapsuudesta tutuilta. Kuvasta leikkaantunut keltainen enkeli on suosikkini, vaikka enkelit eivät noin muuten ole kovinkaan lähellä sydäntä...

Viime sunnuntaina järjestettiin Mietoisten/Pyheen torilla kirpputori. Paikalla oli kasa myyjiä ja ihan mukavasti väkeä. Torilta löytyi kaksi pientä hopeakaulakorua (ei kuvaa) ja tuikitärkeä Halinalle-pehmolelu (mökille).

Kilta-astiat

Olen keräillyt Arabian Kilta-astioita enemmän tai vähemmän aktiivisesti vajaa kymmenen vuotta. Minulla on kaikkia värejä, eli sinistä, valkoista, mustanruskeaa, vihreää ja ruskeaa, mutta valkoista ehdottomasti kaikkein vähiten. Eniten kirppareilla törmää juurikin keltaiseen ja vihreään astiaan. Astiastostani puuttuu oikeastaan enää vain joitakin osia, mutta esimerkiksi tarjoiluvatien rottinkikehikkoja en usko löytäväni kirpputoreilta, vaan kehikot täytynee ostaa esim. täältä. Osassa kippoja ja kuppoja on kulumia ja kolhujakin, mutta olen päättänyt pikkuhiljaa luopua huonokuntoisista astioista ja ostaa tilalle parempia, jos sellaisia vain tulee vastaan.

Killan kanssa hauskaa on se, että välillä sitä löytää aivan todella halvalla, koska osassa astioita ei ole Arabian leimaa jäljellä. Sain kommenttiboksiini vinkin, että Kiltaan olisi laitettu joskus leima lasittamisen jälkeen ja tästä syystä leima on kulunut pois. Tämä kuulostaa loogiselta syyltä.

Silmäni on harjaantunut aika hyväksi Kilta-tuntijaksi ja en ole ostanut koskaan leimaamatonta astiaa ja tajunnut jälkeenpäin, että astia ei kuuluisi sarjaan. Yllättävä poikkeus muotokielensä puolesta ovat kastikekaadin ja sillivati. Näitä minulla ei mm. vielä ole.

Löysin nämä munakupit Pelastusarmeijalta ja niiden hinta ei ollut kovinkaan paha (à 8 euroa). Nämä ovat ensimmäiset Kilta-munakuppini. Kuppien kohdalla en ollut ostohetkellä täysin varma, ovatko ne Kiltaa, mutta kyllä ne ovat.

Sokerikkoa minulle on jo keltaisena ja ruskeana, mutta nyt vasta löysin kannellisen version. Sokerikon kansi on tosin yhdistetty kahvikuppiin, mutta päätin silti hankkia nämä yksilöt. Ne löytyivät Taivassalosta ns. kotikirppikseltä. Kermakossa ja sokerikossa ei ole leimaa ja sain ne ehkä siitäkin syystä parilla eurolla.

Ruskean neliönmallisen vadin löysin Maskun Wanhasta Nestorista. Näitä vateja minulla on myös useammassa eri värissä. Tätä ruskeaa harvemmin näkee ja siksi päätin hankkia sen(kin).

Loppuun vielä traaginen kertomus eräästä valkoisesta Kilta-murokulhosta: löysin todella hyvälaatuisen kulhon heinäkuussa Prisman parkkipaikkakirpputorilta. Laitoin kulhon kangaskassiin –virhe – ja tiputin kassin suoraan asfaltille niin, että kuppi halkesi kolmeen osaan. Hetken harmitti aivan todella paljon! Onneksi en maksanut kulhosta maltaita. Olisipa astia kuitenkin ollut vaikka keltainen tai edes vihreä...

Edit: Uusin, päivitetty Kilta-astioita käsittelevä postaus (27.9.2015) löytyy tästä.