Vaatehankintoja

Sekalainen kasa vaatteita on löytänyt tiensä luokseni. Osa ostoksista on elokuun puolelta, osa viime viikonlopulta. Kreisein kaikista on huvittavuuden puolelle lipsahtavat sortsit. Ne taitavat olla 80-lukua tai ysärin alkua.

Sortsit löytyivät Wanhasta Nestorista.

Nanson raitapaita ja Onlyn puuvillacollege lähtivät matkaani vakkari-Pelastusarmeijalta. Nanson trikoopaita oli löytö, koska olin katsellut tuota samaista paitaa viime tai edellisvuonna Nanson liikkeessä täysihintaisena. Oli siis hienoa törmätä samaan, uuden veroiseen, paitaan kirppiksellä. Ainoa "miinus" on se, että en löytänyt tismalleen omassa koossani kyseistä paitaa. No, tarpeeksi lähelle meni joka tapauksessa.

Onlyn kollari tuntuu myös olevan käyttämätön tai todella vähällä käytöllä ollut. Pesin paidan ja en tietenkään pesun jälkeen silittänyt sitä. Nyt paidassa on kauniit rypyt. Täytyy toivoa, että paita siliää itsestään.

Olen joka kerta ihmeissäni, kun löydän täysin uusia tai lähes uusia vaatteita kirpputoreilta. Mitä ihmettä vaatteen alkuperäisen ostajan päässä tapahtuu, kun vaate päätyy kierrätykseen ilman käyttöä?

Todellinen ysärivaate on kuvan farkkutakki. Takki on jostain lapsuuden rajamailta. Ja onhan se myös lastenkokoa.

Takki löytyi Taivassalosta halli/kotikirppikseltä. Olen mennyt Kustavintiellä nököttäneen kirpputorikyltin ohi monesti ja elokuussa pääsin vihdoin katsastamaan paikan. Luulin todella, että käsinmaalattu kyltti johdattelisi jonkun autotalliin, mutta paikka tuntui olevan osittain organisoitunut ja myynnissä olleet tavarat oli numeroitu. Osa tavaroista, esim. emalipannut, olivat hinnoissaan, mutta samaisesta paikasta löysin esim. Kilta-astioita todella halpaan hintaan.

Satunnaista kirppismatkailua

Myös loppukesästä tuli käytyä maakuntien kirpputoreilla. Ei tosin yhtä ohjelmallisesti kuin alkukesän matkoilla esim. Porvooseen tai Forssaan.

Matkalla Turusta Poriin kuulin, että matka viivästyy 20 minuutilla, joten laskin, että ehdimme aivan hyvin piipahtaa Euran Kirputon-kirppiksellä. Olen mennyt monesti Kirputtoman ohi, mutta paikka on ollut aina kiinni tai ainakin olen luullut niin. Olin siis todella innoissani, kun vihdoin pääsin sisälle asti Kirputtomaan. 15 minuuttia tiivistä kiertelyä tuotti tulosta ja mukaan lähti vaaleansininen metallipurkki, sienikori ja kasa vanhoja kiiltokuvia.

Näin myös useamman Esteri Tomulan suunnitteleman emaliastian ja tattikulho meinasi koitua kohtalokseni. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin tuon kulhon livenä. Se oli ihana. Toinen kutkuttava tuote oli Arabian kalaleikkuulauta, mutta en raaskinut hankkia kumpaakaan. 

Vein korin mökille ja se pääsi heti käyttöön.

Metallipurkit ovat heikkouteni. Tämä päätyi kylpyhuoneeseen. Eniten käyttöä purkeille on keittiössä, mutta minulla taitaa olla tasaisesti joka huoneessa purkit käytössä.

 Kiiltokuvien pohjalla on ruskea Kilta-lautanen. Lautaset löytyivät Ekokaarinasta eurolla. Kiiltokuvia on sekalainen kasa ja osa näyttää lapsuudesta tutuilta. Kuvasta leikkaantunut keltainen enkeli on suosikkini, vaikka enkelit eivät noin muuten ole kovinkaan lähellä sydäntä...

Viime sunnuntaina järjestettiin Mietoisten/Pyheen torilla kirpputori. Paikalla oli kasa myyjiä ja ihan mukavasti väkeä. Torilta löytyi kaksi pientä hopeakaulakorua (ei kuvaa) ja tuikitärkeä Halinalle-pehmolelu (mökille).

Kilta-astiat

Olen keräillyt Arabian Kilta-astioita enemmän tai vähemmän aktiivisesti vajaa kymmenen vuotta. Minulla on kaikkia värejä, eli sinistä, valkoista, mustanruskeaa, vihreää ja ruskeaa, mutta valkoista ehdottomasti kaikkein vähiten. Eniten kirppareilla törmää juurikin keltaiseen ja vihreään astiaan. Astiastostani puuttuu oikeastaan enää vain joitakin osia, mutta esimerkiksi tarjoiluvatien rottinkikehikkoja en usko löytäväni kirpputoreilta, vaan kehikot täytynee ostaa esim. täältä. Osassa kippoja ja kuppoja on kulumia ja kolhujakin, mutta olen päättänyt pikkuhiljaa luopua huonokuntoisista astioista ja ostaa tilalle parempia, jos sellaisia vain tulee vastaan.

Killan kanssa hauskaa on se, että välillä sitä löytää aivan todella halvalla, koska osassa astioita ei ole Arabian leimaa jäljellä. Sain kommenttiboksiini vinkin, että Kiltaan olisi laitettu joskus leima lasittamisen jälkeen ja tästä syystä leima on kulunut pois. Tämä kuulostaa loogiselta syyltä.

Silmäni on harjaantunut aika hyväksi Kilta-tuntijaksi ja en ole ostanut koskaan leimaamatonta astiaa ja tajunnut jälkeenpäin, että astia ei kuuluisi sarjaan. Yllättävä poikkeus muotokielensä puolesta ovat kastikekaadin ja sillivati. Näitä minulla ei mm. vielä ole.

Löysin nämä munakupit Pelastusarmeijalta ja niiden hinta ei ollut kovinkaan paha (à 8 euroa). Nämä ovat ensimmäiset Kilta-munakuppini. Kuppien kohdalla en ollut ostohetkellä täysin varma, ovatko ne Kiltaa, mutta kyllä ne ovat.

Sokerikkoa minulle on jo keltaisena ja ruskeana, mutta nyt vasta löysin kannellisen version. Sokerikon kansi on tosin yhdistetty kahvikuppiin, mutta päätin silti hankkia nämä yksilöt. Ne löytyivät Taivassalosta ns. kotikirppikseltä. Kermakossa ja sokerikossa ei ole leimaa ja sain ne ehkä siitäkin syystä parilla eurolla.

Ruskean neliönmallisen vadin löysin Maskun Wanhasta Nestorista. Näitä vateja minulla on myös useammassa eri värissä. Tätä ruskeaa harvemmin näkee ja siksi päätin hankkia sen(kin).

Loppuun vielä traaginen kertomus eräästä valkoisesta Kilta-murokulhosta: löysin todella hyvälaatuisen kulhon heinäkuussa Prisman parkkipaikkakirpputorilta. Laitoin kulhon kangaskassiin –virhe – ja tiputin kassin suoraan asfaltille niin, että kuppi halkesi kolmeen osaan. Hetken harmitti aivan todella paljon! Onneksi en maksanut kulhosta maltaita. Olisipa astia kuitenkin ollut vaikka keltainen tai edes vihreä...

Edit: Uusin, päivitetty Kilta-astioita käsittelevä postaus (27.9.2015) löytyy tästä.

Kirppisrakkautta, mökki-edition

Löysin heinäkuun lopussa aivan mahtavan Mäyrä-tuopin Turun torin kirppismyyjäpapalta. Pappa kertoi mukin olevan liikelahja Ruotsista. En voinut jättää mäyrämukia mitenkään ostamatta. Mäyrä. Mukin pohjamerkinnät johdattelivat minut maansiirtofirman jäljille ja hassua kyllä, tuo mäyrä on firman logo. Kahvassa olevat koristeet on käsin maalattu, mutta muuten kuvio on täysin teollinen. Muki on valmistettu 1980-luvulla. Muki pääsi heti mökille, mutta kuvasin vasta nyt sen autenttisessa elinpiirissään.

Hieno löytö oli vuoden 2011 Trivial Pursuit -peli. Peliin on kuulunut paristokäyttöinen ajastin, mutta sen puuttuminen ei kyllä haittaa ollenkaan. Peli löytyi Turun Länsikeskuksesta Prisman parkkipaikkakirpputorilta. Peli oli todella halpa, vain kaksi euroa. Kysymyskortit tuntuvat olevan suunnilleen kaikki tallessa ja kaikki pelinappulat. Peli on nyt mökillä, mutta talveksi se siirtyy kyllä kaupunkiin.

Tammikuussa ostamani pannumyssy päätyi myös mökille. Tarpeeksi kapea teepannu sopii juuri ja juuri tähän pieneen pannumyssyyn.

1 x Mänttä

Elokuun alussa tein jo perinteeksi muodostuneen matkan Mänttään. Ohjelmassa oli Kuvataideviikkojen katsastus ja tällä kertaa myös Serlachius-museo Göstan uudessa museorakennuksessa vierailu (suosittelen!). Matkassa oli kaksi kirppishullua ja yksi kirppismyönteinen, eli jo ennen Tamperetta alkoi kiivas mietintä, mihin kirpparille ehtisimme tiiviin taidepäivän lomassa. Onneksi koko seurue oli yhtä mieltä kirppisvisiitistä ja kurvasimme heti Mänttään päästyämme Amandan aarteisiin.

Olen aikaisemminkin vieraillut Mäntän kirpputoreilla, mutta Amandan aarteet oli uusi, miellyttävä tuttavuus. Tämän hyllykirppiksen ehti kiertää kohtuullisen nopeasti ja jokaiselle löytyi jotain. Paras löytö oli ehdottomasti metallipinnoitteinen kattovalaisin 1960–1970-luvulta. Olen yrittänyt etsiä tietoa tuosta valaisimesta, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Tuon kaltaisia valaisimia taidettiin valmistaa hurja määrä aikoinaan, eli en ostanut vahingossa varmaankaan klassikkovalaisinta...

1920-luvun hengessä tai amerikkalaiseen tapaan nautittava kuohuviini/samppanja vaatii laakeat lasit. Nyt on sellaisetkin.

Melkein päivittäisen käyttöön päässyt käsipeili tuli todella tarpeeseen. Peilin takana säilyneet tarrat kertovat sen olevan Länsi-Saksasta ja hinta on ollut Sokoksella aikoinaan 25 markkaa.

Keltainen hame lähti matkaani joidenkin epäilysten saattelemana. Katsotaan, millainen suhde minulle muodostuu Tazzia-merkkiseen hameeseen. Alemmassa kuvassa hameen todellinen väri tulee paremmin ilmi.

Harmaat farkkuleggingsit (KappAhl) ovat lastenkokoa, mutta ainakin niiden lahje on tarpeeksi kapea.

Vuoden eka Manhattan

Turun tunnetuin ja suosituin kirpputori taitaa olla Kirppis-Center Manhattan. Olen itse myynyt kyseisessä paikassa useampaan otteeseen, mutta itse ostoksilla käyn Manhattanilla aika harvoin. Heinäkuun lopussa kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna paikanpäällä. Joskus aikaisemmin Manhattan tuntui ylihinnoitellulta ja tukkoiselta, mutta tällä kertaa kokemus oli positiivinen. Huomasin myös, että hyllyjärjestystä oli muutettu ja nykyään kaikki myyntipaikat tuntuvat tasa-arvoisemmilta, toisin kuin ennen.

Olen rampannut sen verran paljon kirppiksillä koko kesän tai oikeastaan koko vuoden, että hieman alkoi hirvittää, kun Manhattaniltakin jäi käteen lopulta useampi juttu. No, täytyy uskoa, että loppuvuosi on vähän vähemmän aktiivista kirppisaikaa.

Käyttötavara, taattua laatua Fiskarsin keittiösakset.

Ikuinen heikkouteni, Marimekko. Päällä hyvännäköinen tunika/mekko, kuvassa huono.

Ja tuttu turhuus, mutta silti ihanuus. Minikokoinen Brion mäyräkoiralelu. Omistan toki myös perinteisen maassa vedettävän kaverin kanssa.