Ensimmäinen kohde oli Kirpputori Onnela. Ankean näköinen, mutta siisti hallikirppis tarjosi ennen kaikkea vaatteita, astioita ja kirjoja. Mukaan lähti Fiskarsin hyvin vähän käytetty (tai jopa uusi) leipäveitsi ja puupampulakoru. Korussa on jotain aarikkamaista, mutta se ei kyllä taida olla Aarikkaa.
Seuraavaksi kiidimme Lähetyskirppikselle. Paikka oli auki vain klo 14 asti. Kirppis sijaitsi melko pienissä tiloissa, mutta kaikki tavarat olivat hyvässä järjestyksessä ja hinnat neuvoteltavissa. Löysin eräästä nurkasta kasan henkareita ja katselin niitä hetkisen. En vielä sisällä hämärässä tajunnut, että punaiset muovihenkarit olivat Sarviksen, mutta kysyin varovasti hienojen henkareiden hintaa. Sain kolme henkaria eurolla. Kyllä. Eurolla.
Kuvista puuttuu mökille hyönteisverhoksi hankitut siniset verhot.
Kolmas kohde oli Kirppis-Maximum, mutta paikka olikin lopettanut toimintansa. Kävin sisällä vielä kysymässä asiaa, mutta tiloissa toimii nykyisin vain autoliike. Vanhat kirppishyllyt olivat edelleen paikoillaan ja tavaroitakin näkyi vielä. Todennäköisesti kirpputoritoiminta on lopetettu vastikään.
Maximum-pettymyksen jälkeen suuntasimme Syöpäyhdistyksen kirpputorille Solukkoon. Paikka näytti ulkopuolelta lupaavalta ja sisällä todella oli kaikennäköistä, mutta hinnat tuntuivat vähän korkeilta. Tavarat oli lajiteltu eri kategorioihin ja asiointi Solukossa oli tehty varsin kivuttomaksi. Tuolla kirpputorilla taitaa olla osaavat hinnoittelijat, koska esimerkiksi monet astiat oli nimetty suunnittelijoiden mukaan ja tämä tietoisuus näkyi tietysti myös hinnoissa. Itse pidän enemmän sattumanvaraisuudesta, mutta toki tällaiset kirpparit ovat helppoja esimerkiksi kirpputorivasta-alkajille.
Solukosta jäi käteen kaksi tanskalaista keittiökulhoa.
Solukon jälkeen ryntäsimme Kirppis-Kellariin. Alkutuntuma paikasta oli tympeä. Hyllyillä oli laadutonta roinaa ja paljon uutta tavaraa. Pienen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin yllättävän monta kivaa tavaraa kotiin.
Ehkä hienoin löytö oli paksu raidallinen villapaita. Villapaidassa ei ole lappua, mutta uskon paidan olevan villaa, koska se on todella raskas ja karheapintainen.
Nimitarrat toivat mieleen muistoja vuosien takaa (löysin tarroja mm. omalla nimelläni ja lahjaksi päätyi kolme muuta muunnimistä arkkia). Mukaan Kirppis-Kellarista lähti myös kaksi Arabian kukkaruukkujen pohjatassia (ei kuvia).
Olin aivan tippa linssissä, kun löysin yhdestä hyllystä käsinkudotun raanun hienon historiakontekstin saattelemana. Olisin kovasti halunnut ottaa mukaani van 10 euron hintaisen aarteen, mutta järjen ääni voitti. En keksinyt seinä- tai sänkyvaatteelle käyttöä. Hipelöin tätä upeaa käsityötä pitkään ja jätin sen hyllyyn raskain mielin.
Toiseksi viimeinen kohde oli Fida. Olimme ajaneet paikan ohi jo useampaan otteeseen ja päädyimme käymään lopulta sielläkin. Fidassa oli tuttuun tapaan uskonnolliset laulut taustamusana ja hinnoittelu hieman tavallista kirppistä korkeammalla. Ostin pienen anopinhampaan ja puuvillaisen juoksupipon (ei kuvaa, aika ruma).
Viimeinen paikka oli klo 18 ovensa sulkenut uudehkon oloinen Mainio-kirppis. Pientä kirppisväsymystä oli tuossa vaiheessa päivää havaittavissa, mutta olin päässyt maaniseen kirppistilaan ja poukkoilin hyllyltä toiselle vielä pari minuuttia ennen sulkemisaikaa. Mukaan viimeiseltä etapilta
ei jäänyt mitään. Mieltäni jäi hieman kaihertamaan hienot 60-lukulaiset muoviset keittiöhyllysysteemit –varsinkin sen jälkeen, kun bongasin samanlaiset Porissa kymmenkertaiseen hintaan....
Lisäbonuksena vielä paluumatkalta kuvakimara Koski TL:n ja Forssan välissä sijainneelta huoltoasemalta. Hienon hieno vanhan maailman -tuntu tuossa paikassa. Suosittelen!
Karjalanpiirakka, vichy ja tee olivat myös maittavia. Onneksi löytyy vielä vaihtoehtoja aakkospaikalle.
