Viininpunaiset kenkulat

Kirppistelyonni on jatkunut. Löysin jokin aika sitten Pelastusarmeijalta minulle korkeakorkoiset, mutta hyvin istuvat viininpunaiset korkkarit. Meinasin kirjoittaa vintage-kengät, mutta aloin epäillä, ovatko kengät kovinkaan vanhat oikeasti. Lyhyen googlettelun jälkeen löysin pari osumaa Erabella-merkistä nettihuutokaupoista, mutta itse firmasta en muuta kuin sen, että kyseessä on ollut raumalainen firma.

Youtuben puolelta silmiini osui todellinen helmi: Erabella-kenkien mainosvideo tai esittelypätkä vuodelta 1991. Tuo kannattaa ehdottomasti katsoa. Nykykatsojalle videossa on jotain todella campia...

Kengät ovat nahkaa ainakin päältä. Sisäosakin tuntuu nahalta, mutta aivan varma asiasta en ole.

Perusjuttuja

Viime aikoina olen postaillut ainakin omasta mielestäni kirpputorihelmiä. Aina ei kuitenkaan voi ostaa, saati sitten löytää suomalaista laatudesignia tai oikeasti vanhaa ja vähän arvokkaampaa tavaraa. Olen kuitenkin niin tottunut hankkimaan suunnilleen kaiken (paitsi alusvaatteita – niitä en todellakaan halua käytettynä) kirppikseltä, että iso osa tavarasta on puhtaasti käyttötavaroita.

Järjestin ystävilleni brunssin viime lauantaina ja halusin testata amerikkalaisia pannukakkuja. Olisi ollut suorastaan hullua ostaa uusi paistinpannu kolmella kympillä, kun tarkoituksenani ei ole paistaa noita lättyjä päivittäin tai edes kerran kuussa. Hieman vastaava ostos oli lasinen uunivuoka puolellatoista eurolla. Perusjuttuna pidän myös Kilta-kahvikuppisettiä ja voileipälautasta. Onnea ovat kirpputorit! Koko setti löytyi Hassiselta.

Art Nouveau -henkinen peili

Työkaverini vinkkasi minulle ihanasta peilistä, minkä hän oli jättänyt kirppiskierroksellaan Hassiselle. Jo pelkkä kuva peilistä näytti houkuttelevalta, ja päätin käydä paikanpäällä katsomassa tuota yksilöä. Peili oli itse asiassa pienemmän kokoinen kuin luulin, mutta livenä vielä hienompi kuin kuvissa.

En osaa oikein arvioida peilin ikää – en usko sen olevan oikeasti Art Nouveau'ta, koska tuolloin peilin pitäisi olla likimain 100 vuotta vanha. Kehykset ja yläkoriste ovat kullattua puuta. Itse peilipinta on hyväkuntoinen.

Maija Isola: Basso, 1975

Voisin kirjoittaa roppakaupalla ylisanoja vanhasta Marimekosta. Design ja laatu ovat näissä vanhemmissa kankaissa kohdillaan. Pidän paljon myös nykypäivän Marimekosta, mutta ehkä kaipuuni kuviteltuun menneeseen kulminoituu näissä vanhoissa kuoseissa. Esimerkiksi tämä kuva saa sydämeni sykkimään.

Olin siis enemmän kuin onnellinen törmätessäni Maija Isolan suunnittelemasta Basso-kuosista tehtyyn pitkään mekkoon viime viikon lauantaina Linkki-kirppiksellä. Mekossa on jotain verhomaista, ehkäpä juuri siksi että se on niin pitkä (tai ehkä tuo kangas todellakin on verhokangasta...).

Mietin tällä hetkellä tuon lyhentämistä polvipituiseksi, koska mekko on hitusen liian leveä ja uskon, että pelkällä lyhennyksellä a-linja toimisi vielä paremmin ja koko vaate kevenisi huomattavasti. Mekko on käsityötä, eli kyseessä taitaa olla uniikki yksilö.

Kesä, tule jo! Tämä mekko kaipaa seurakseen aurinkoa ja sandaaleja.

Oi, Istanbul

Olin lomamatkalla Istanbulissa lauantaista keskiviikkoon. Oi, mikä kaupunki! Haluan sinne pian uudelleen, niin paljon siitä pidin. Suurin osa ajasta kului kävelyyn, teen juontiin, museoihin ja yleiseen elämänmenon tarkkailuun.

 Ilta-auringon viimeiset rippeet Karaköysta Sultanahmetiin.

Kalastajia Galatan sillalla.

Kaakeliseinä arkeologisessa museossa.

Tulppaaninmallinen teelasi.

Tein jonkin verran second hand -hankintoja – vaikka Istanbul ei kyllä kirppismatkailijan ykköskohde taidakaan olla – ja loput ostokset ovat uutta, mutta paikallista.

Tämä vaneripohjainen keijutyttörintakoru löytyi pienestä Asu Aksu -design-puodista.

Fatiman käsi -hopeariipus suuresta basaarista.

Villakudosmatto, käsityötä, basaarista.

Vierailin kolmessa second hand -liikkeessä. Ensimmäinen oli sympaattinen pieni puoti aivan Asu Aksun vieressä. Sisällä majaili kaksi kissaa ja kauppias oli todella mukava. Musta paita itsessään ei ole mikään vau!-ostos, mutta ainakaan en retkahtanut lähistöllä olleeseen Zaraan.

Seuraava kohde oli Petra Vintage. Kohtuullinen määrä rekkejä, kohtuulliset hinnat ja töpöhäntäinen kissa. Vihreä ranskalainen paita odottaa pesua ja silitysrautaa.

Viimeiseksi kävin By Retro -vintage-liikkeessä. Tuo paikka on kuulemma maailman (?) suurin vintage-kauppa ja elokuvaohjaajien suosiossa. Itse meinasin saada allergiakohtauksen (vaikka en ole edes allerginen...) liikkeessä, koska paikka ei olut pelkästään ehkä maailman suurin second hand -putiikki, vaan myös maailman pölyisin paikka. 80-luvun siniset korkokengät survoin jalkaani ja olisin ne ottanut mukaani, mutta kerrankin kuuntelin järjen ääntä. Puristava kenkä ja huono lesti + todennäköisesti korkea hinta saivat minut tyytymään paikan päällä vain loputtomien rekkien selailuun. Hyvä niin.

Lusikkakasa ja kulho

Kävin pitkästä aikaa Mimmin kirppiksellä. Tuo kirpputori oli ennen lähellä Kupittaan asemaa ja tuolloin siellä tuli käytyä huomattavasti enemmän kuin nykyään. Uudet tilat entisissä Telesten tiloissa ovat kyllä entistä ehommat. Paikassa on paljon huonekaluja, mutta olohuoneeseen kaipaamaani kevytrakenteista mieluiten nahkaista nojatuolia ei ole löytynyt vieläkään. Haaveissa olisi hieman elokuvaohjaajan tuolin kaltainen vanhempi tuoli, mutta sen ainoan kerran, kun olen tuollaisen istuimen nähnyt (huuto.netissä), en ole uudelleen enää vastaavaan törmännyt.

Mimmiltä mukaani lähti keltainen pienemmän kokoinen Kilta-kulho ja kasa alpakkalusikoita. Osa kasan lusikoista on peräisin aikaisemmalta reissultani Lähetyskirpputorille. Kaikkien lusikoiden materiaali ei ole tuo metallisekoite (tunnetaan myös uushopeana). Pidän alpakan tavasta tummua ja aioin käyttää näitä sekalaisia lusikoita Tsaikka-lasien kanssa.

Huittinen

Kävin Huittisissa kahdella kirpparilla. Tampereelle matkan piti alun perin kulkea Urjalan ja Viialan (tai siis nykyinen Akaa) kautta, mutta matkareitti muuttui ja samalla myös kirppispitäjä. Ensimmäinen kohde oli Huittisten pääraitin Kellari-kirppis. Paikka on hyllykirppiksen ja vanhantavaran liikkeen sekoitus.

Loosien puolelta löytyi mustanruskea Kilta-lautanen ja tummasävyinen kukkatunika. Hypistelin Vero Modan tunikaa jonkin aikaa ja olin hieman epäileväinen vaatteen suhteen. Materiaalilappu oli leikattu pois, eli en tiedä varmaksi paidan koostumusta. Polyesteriä se taitaa olla. Juuri nyt ostos hieman harmittaa. Miksi haksahdin aika kivaan paitaan, kun tiedän jo nyt että tunikasta ei tule ikisuosikkia. Minua on alkanut entistä enemmän häiritä hutiostot – vaikka kyseessä onkin käytetyt vaatteet. Seuraavaksi harkitsen entistä paremmin. En kyllä aivan ensimmäistä kertaa tee tällaista lupausta, mutta ehkä nyt kuppini alkaa olla jo tarpeeksi täynnä. Vaikka eurolla saa, ei se silti tarkoita, että kaikki on pakko omistaa.

Takaisin materialistin maailmaan. Kellari-kirppikseltä ostin myös mittapullonmallisen lasikorkillisen pullon. Varsinkin tuo lasinen korkki ihastuttaa minua kovasti.

Toinen, pikainen kohde oli Kakkostien kirppis. Paikka on hallimainen rumilus pellon laidassa. Hallin vieressä majailee hieno vanhempi puurakennus, vanha kansakoulu kenties. Tämä kirpputori oli ns. aika perus. Paljon lastenvaatteita, uusia polyester-rättejä (vähän niin kuin tuo kukallinen tunika...itseruoskintaa...), ylihinnoiteltuja emaliastioita ja peltipurkkeja.

Pikakierroksella käteen jäi: Katsuji Wakisakan vuonna 1973 Marimekolle suunnittelema Karuselli-kuosista tehty tyynyliina ja Peppi Pitkätossu -kirja. E hassumpaa.

Tsaikka, Kilta + tuntematon vati

Viimeisin astiakeräilyprojektini alkoi ennen joulua. Kohteena on jo tuotannosta lopetetut kultaiset ja pronssiset Timo Sarpanevan suunnittelemat Tsaikka-lasit. Olin vielä kymmenisen vuotta sitten vahvasti sitä mieltä, että Tsaikat ovat kammottavia. Niin se mieli muuttuu, muotoilumieltymykset vaihtuvat ja nyt fiilistelen näitä koristeellisia tee- tai glögilaseja todella paljon.

Varsinkin joulun alla monilla kirppareilla näkyi paljon hopeanvärisiä Tsaikkoja, mutta kultaiset ja erityisesti pronssiset tuntuvat olevan huomattavasti harvinaisempia. Salon reissulla silmiini osui pronssinen lasinpidike naurettavaan 40 sentin hintaan. Tsaikkoja on valmistettu myös värillisestä lasista, liiloja ja sinisiä laseja olen joskus nähnytkin.

Löytökirppiksellä käydessäni ostin kohtuullisen hintaisen perus-Tsaikan. Aion käyttää vain lasin ja laittaa hopeisen pidikkeen kiertoon.

Pidempiaikainen keräilykohteeni on Arabian Kilta-sarja. Kiltaa on kuulemma ollut kirppareilla aivan valtavasti noin 15 vuotta sitten. Asia ei yllätä laisinkaan, koska Kilta suunniteltiin aikoinaan arkiastiastoksi ja sen tuotantomäärät olivat hurjia. Kiltaa tehtiin vuosina 1953–1975. Olen huomannut, että Kilta-astioita löytyy usein myös ilman Arabian leimaa. Osa leimoista on jo kulunut pois kokonaan tai leimasta näkyy vain osa. En tiedä, onko tätä astiastoa tehty ns. kakkoslaatua aikoinaan vai mistä mahtaa johtua leimojen puuttuminen. Kopioimiseen en usko, mutta olisi hienoa tietää tarkemmin leimattomien astioiden alkuperä tai syyt. Ehkäpä kysyn asiaa vielä joskus Kysy museolta -palvelusta.

Mustanruskean Kilta-kulhon löysin Kirkkotien Ekotorilta. Olen löytänyt samaisesta paikasta aikaisemminkin kaksi samanlaista hyvin säilynyttä valkoista kulhoa. Tämänkertaisessa kulhossa ei ollut leimaa pohjassa, eli sain kipon todella halvalla. Viimeksi törmäsin Ekotorilla tähän astiaan, mutta sen pohjassa oli särö. Leima kuitenkin nosti hintaa. Omaksi onnekseni kaikki myyjät eivät tunnista Kiltaa, eli miellyttäviä astialöytöjä tulee edelleen vastaan tasaiseen tahtiin.

Astioissa "sorrun" joskus myös epärationaalisuuksiin. Ekotorilla katseeni kiinnittyi saksalaiseen lehdenmalliseen vatiin. En oikein tiedä, onko astialla funktiota. Saippuakupiksi se on liian iso, hedelmävadiksi liian pieni, mutta tuikkualustaksi juuri sopivan kokoinen. Tämä kynttiläalusta edustakoon kohti kevättä -osastoa.

Aarre + sälää

Yksi kirpputoriperiaatteeni, jolle ei ole edes mitään kovinkaan kummoisia perusteita, on Uffin välttäminen. Yksi käytännönläheinen syy kieltäymykselleni on Uffin euronpäivät, koska kannan noilta kirpputorimaailman hulluilta päiviltä kotiin harkitsemattomia ostoksia liian helposti. Kokemusta on. Suurin osa euronpäiviltä ostamistani vaatteista, on jo aika päivää sitten siirtyneet uusille omistajille. Toki poikkeuksiakin on ja niihin lukeutuu Mallimarin ruskea villakangastakki, jonka ostin viitisen vuotta sitten.

Nyt ruskealle 80-luvun alpakkavillaiselle takille löytyi kilpailija. Harmillista sinänsä, että Uffilla oli meneillään normaalit viikot, koska ostin omalla mittapuullani kalliin kirppistakin ja vielä Uffilta.

Mutta kyllä se on kaunis ja ihana. Ja vähän isokin, mutta sille ei voi nyt mitään. Kaulus on tekoturkista (aloin kyllä jälkeenpäin epäillä tätä asiaa, mutta olen lähes varma että se on tekoturkista, koska karva tuntuu kovin vaahtomuovimaiselta), kangas villaa ja laput viittaavat ompelimoon.

Säläkategoriaan menevät rock-henkinen nahkahame (leikkaan todennäköisesti nuo soljet pois), kukallinen huivi (taitaa olla villasekoitetta), mokkahansikkaat (käyttämättömät!) ja Hirmuhiirten luola -kirja (suosikki lapsuudesta). Kaksi ensimmäistä löytyivät Lähetyskirpputorilta 50 %:n alennuksella ja nahkahansikkaat Puutarhakadun Pelastusarmeijalta. Hirmuhiirten luola toi niin nostalgisia muistoja, että nappasin sen mukaani Löytökirppiksellä käydessäni.